100 Greatest Britons oli Britannian yleisradioyhtiö BBC:n syksyllä 2002 järjestämä kilpailu, jossa katsojat saivat valita äänestämällä ”historian merkittävimmät britit”. Kymmenen eniten ääntä saanutta henkilöä esiteltiin sen jälkeen Great Britons -nimisessä television dokumenttisarjassa. Ohjelman formaatti kopioitiin seuraavina vuosina useisiin maihin. Suomessa Yleisradio järjesti vuonna 2004 vastaavan äänestyksen nimellä Suuret suomalaiset.
100 Greatest Britons -äänestyksen loppukilpailussa annettiin kaksi miljoonaa ääntä ja sen voitti pääministeri Winston Churchill (1874–1965). Kymmenen kärkeen sijoittuivat myös insinööri Isambard Kingdom Brunel, Walesin prinsessa Diana, luonnontieteilijä Charles Darwin, näytelmäkirjailija William Shakespeare, tiedemies Isaac Newton, kuningatar Elisabet I, muusikko John Lennon, amiraali Horatio Nelson ja lordiprotektori Oliver Cromwell.[1] Kolumnisti Jukka Relander on tulkinnut brittien pitävän äänestyksen kymmenen kärjen nojalla maataan ennen kaikkea politiikan ja tieteen suurvaltana. Poikkeuksina ovat vain englannin kielen keskeisten standardien asettaja Shakespeare, lähes kulttihahmoksi kohonnut prinsessa Diana ja kansainvälisestikin erittäin merkittävän brittiläisen popmusiikin keskeinen vaikuttaja John Lennon.[2]
Verrattuna Suomen (Suuret suomalaiset) ja Saksan (Unsere Besten) äänestyksiin sadan suurimman britin lista oli huomattavasti naisvaltaisempi. Kahdenkymmenen suurimman britin joukkoon mahtui neljä naista: kuningattaret Elisabet I ja Viktoria, prinsessa Diana ja pääministeri Margaret Thatcher. Suomessa ja Saksassa kymmenen suurimman joukossa oli vain yksi nainen, Suomessa presidentti Tarja Halonen ja Saksassa natsismin vastaisen taistelun keulakuvaksi noussut Sophie Scholl, joka hänkin sai jakaa kunnian veljensä kanssa.[3]
Toinen merkittävä ero toisaalta brittiläisen ja toisaalta suomalaisen ja saksalaisen sadan parhaan listojen välillä on, että suomalaisilta ja saksalaisilta puuttuvat useiden vuosisatojen ajalta suuret, kansakuntaa yhdistäneet hahmot. Suomi on kansakuntana Britanniaan verrattuna nuori, ja Saksa taas oli pääosan uudesta ajasta jakaantuneena moniin kuningas- ja ruhtinaskuntiin, jolloin keskeisiä valtakunnallisesti kokoavia hahmoja ei päässyt kasvamaan ja kehittymään. Lisäksi Saksan historiaa varjostaa Hitlerin Saksan yli kymmenen vuotta pitkä kausi.[4]