42. kadun Vanja
| 42. kadun Vanja | |
|---|---|
| Vanya on 42nd Street | |
 |
|
| Ohjaaja | Louis Malle |
| Käsikirjoittaja |
David Mamet Andre Gregory Anton Tšehov |
| Tuottaja | Fred Berner |
| Säveltäjä | Joshua Redman |
| Kuvaaja | Declan Quinn |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä | Sony Pictures Classics |
| Ensi-ilta | 1994 |
| Kesto | 120 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
42. kadun Vanja (Vanya on 42nd Street) on Louis Mallen ohjaama brittiläis-yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1994. André Gregoryn ja David Mametin käsikirjoittama elokuva kertoo teatteriseurueesta, joka harjoittelee Mametin ohjauksessa Anton Tšehovin Vanja-enoa hylätyssä teatterissa New Yorkin Manhattanilla. Elokuvan pohjana ovat Gregoryn ja näyttelijä Wallace Shawnin (Mallen elokuvan Ilta Andrén kanssa päähahmot) vuosia kestäneet Vanja-enon esitykset eri puolilla New Yorkia. Shawn näyttelee elokuvassa Vanyan esittäjää ja Julianne Moore Jelenan esittäjää.[1]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Wallace Shawn | … | Vanja |
| Phoebe Brand | … | Marina |
| Larry Pine | … | Astrov |
| Lynn Cohen | … | Vonenskaja |
| Brooke Smith | … | Sonja |
| George Gaynes | … | Serebrjakov |
| Jerry Mayer | … | Telegin |
| Julianne Moore | … | Jelena |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Boston Society of Film Critics palkitsi Julianne Mooren naispääosastaan, ja ehdolla olivat myös Malle ohjauksesta sekä Shawn ja Brooke Smith omista roolitöistään.[2]
The New York Timesin kriitikot valitsivat 42. kadun Vanjan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kangasniemi, Hanna: 42. kadun Vanja-eno. (Elokuvan tv-esityksen ennakkoesittely.) Helsingin Sanomat, 20.7.1997, s. D13.
- ↑ 42. kadun Vanja Internet Movie Databasessa (englanniksi), Awards.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 26.8.2021. (englanniksi)