AGM-45 Shrike

AGM-45 Shrike
Tyyppi tutkaan hakeutuva ohjus
Valmistushistoria
Valmistaja Texas Instruments/Sperry-Rand Univac[1]
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Valmistusvuodet 1963-1982
Ohjus
Massa 177 kg, vaihteli versioittain
Räjähdysaineen massa 60 kg, sirpaloituva
Kantomatka 29–40 km
Maalinhaku Tutkan säteen ilmaisin
Mitat
Pituus 3.05 m
Halkaisija 20,03 cm
Kärkiväli 914 mm
Käyttäjämaat Useita

AGM-45 Shrike on yhdysvaltalainen tutkaan hakeutuva ohjus.[2] Ohjuksen kehitys alkoi vuonna 1958 tunnuksella ASM-N-10 ja sitä käytettiin Kaakkois-Aasiassa ilmatorjuntajärjestelmiä vastaan.[2] Ohjuksen tuotanto loppui vuonna 1982 ja sen korvasi AGM-88 HARM.[2]

Ohjuksen kehitystyö alkoi 1961 ja valmistus 1963. Ohjus pohjautui AIM-7 Sparrow –ilmataisteluohjukseen, josta siihen tulivat runko ja moottori.[3] Aseen toiminta perustuu passiiviseen etsijä-ilmaisimeen, joka määritteli vihollisen tutkan lähettämän säteilyn suunnan johon ohjus hakeutui ilmaisimen tarkkaillessa lennon aikana säteilyn tulosuuntaa. Ohjaus tapahtuu aerodynaamisesti siivekkeillä. Vietnamin sodassa ohjus menestyi heikosti, mikä johti lukuisiin muutoksiin.[1]

Ohjusta kehitettiin jatkuvasti tuotannon aikana ja siitä oli ainakin 18 alatyyppiä sarjoissa AGM 45-1 -10. Tärkein syy jatkuvaan kehitystyöhön oli ilmaisin joita täytyi olla useita tyyppejä tutkien käyttämien erilaisten aallonpituusalueiden mukaisesti.

Esimerkiksi 1973 Jom kippur sodassa Israel käytti Shrike-ohjuksia, jotka oli viritetty kahdelle eri aaltoalueelle SA-2 ja SA-3 -ohjuksien maalinosoitustutkia vastaan. Samalla ne olivat kuitenkin hyödyttömiä uudempaa SA-6-ohjusta vastaanm joka käytti muuta aallonpituutta. Viimeisimpien Shrike-ohjusten ollessa käytössä aallonpituuksille oli 13 hakupäätä sekä sarjoja ohjuksen muokkaamiseksi tehtävän mukaiseksi.[1]

Ohjusta käytettiin esimerkiksi Douglas A-4 Skyhawk, Republic F-105 Thunderchief, McDonnell Douglas F-4 Phantom II G – versiossa.

Shriken tärkeimmät edut olivat edullinen hinta sekä muokattavuus erilaisia ilmatorjunta- ja valvontatutkia vastaan. Heikkouksina olivat lyhyt toimintamatka ja alkuaikoina vaihteleva tulos maaleja vastaan.[4] Havaitut puutteet johtivat AGM 78/Standard ARM – ohjuksen kehittämisen aloitukseen 1966.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Gunston s. 124–125
  2. ↑ a b c Andreas Parsch: AGM-45 designation-systems.net. Viitattu 5.8.2018.
  3. ↑ Gunston s. 228
  4. ↑ Gunston s. 228
  5. ↑ Gunston s. 125

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]