ANFO (ammonium nitrate-fuel oil explosive) on räjähdysaine, joka valmistetaan rakeistetun ammoniumnitraatin ja polttoöljyn seoksesta.[1] Polttoöljyä seoksessa on 5,5 - 6%.[2] ANFO luetaan niin kutsuttuihin varmuusräjähdysaineisiin[3]. Se on alhaisen hintansa takia suurien massalouhintojen perusräjähdysaine. Yhdysvalloissa 98 % teollisuuden käyttämistä räjähdysaineista oli ANFOa.[2]
OY Forcit AB valmisti Suomessa ANFOa aiemmin kauppanimellä ammoniitti. Siitä on sittemmin kehitetty useita eri käyttötarkoituksiin soveltuvia anfoja: Pito-Anfo (1980), Anfo 800 (1986), Ahti-Anfo (1991), Anfo 600 (1992) sekä Anfo 400 (1992).[4] Helmikuussa 2012 Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) myönsi luvan anfon valmistukseen myös Kiuruvedellä sijaitsevalle Pyylahti Oy:lle. Pyylahti valmistaa sekä säkkianfoa, että patruunoitua anfoa tuotenimillä Pyy-anfo, Lahti-anfo ja Patruuna-anfo.
ANFOa saa joko valmiiksi sekoitettuna tai esimerkiksi kaivoskäytössä anfoa voidaan sekoittaa itse paikalla. Tällöin tarvitaan kuitenkin ammoniumnitraatin ja polttoöljyn lisäksi erillinen väriaine (punainen) polttoöljyn tasaisen sekoittumisen toteamiseksi. Anfon työmaalla tapahtuvaan valmistamiseen vaaditaan Suomessa ylipanostajan pätevyyskirja.
Koska ANFO ei ole täysin nalliherkkää, käytetään pohjapanoksena ja samalla räjähdyksen varmistamiseksi yleensä dynamiittia, Kemix A:ta tai Pendexiä, nykyiseltä tuotenimeltä Redex.
ANFO pilaantuu kosteissa olosuhteissa, minkä takia sitä voidaan käyttää ainoastaan kuiviin tai kuiviksi puhallettuihin reikiin. Tästä syystä emulsioräjähdysaineet, kuten pumpattava emulsioräjähdysaine Kemiitti, ovat saavuttaneet suosiota.
Asutulla alueella saa käyttää vain Patruuna-Anfoa.
ANFOn valmistuksen helppouden vuoksi sitä on käytetty runsaasti terroritekojen yhteydessä; muun muassa tamilitiikerit (Associaded Pressin mukaan) suosivat sitä. Sitä käytettiin myös Oklahoma Cityn pommi-iskussa vuonna 1995,[5] sekä Oslon pommi-iskussa 2011.