Aaltoherttuakala

Aaltoherttuakala
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Keisarikalat Pomacanthidae
Suku: Centropyge
Laji: potteri
Kaksiosainen nimi

Centropyge potteri
(Jordan and Metz, 1912)

Aaltoherttuakala (Centropyge potteri) on keisarikalojen heimoon kuuluva kalalaji.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltoherttuakala kasvaa noin 10 cm pitkäksi. Sen pohjaväri on oranssinsävyinen ruosteenruskea, ja väri tummenee kohti alaperää. Tumma alue erottuu selkeämmin koirailla kuin naarailla. Kalan kuviointi on lemmikinsinisiä juovia.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltoherttuakala on kotoperäinen laji Havaijilla ja Johnstonin atollilla.[2] Ne viihtyvät riuttojen merenpuolisilla rinteillä kallio-, kivikko- tai korallipohjan päällä. Nuoret yksilöt uivat joskus 5 m:n syvyydessä, aikuiset kalat syvemmällä.[3]

Käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltoherttuakalat ovat syntyessään sukupuolettomia. Muut kehittyvät aikuistuessaan naaraiksi, mutta parven voimakkaimmasta kalasta tulee koiras.[2] Kalat kutevat iltahämärän aikaan viikkoa ennen täysikuuta.[3]

Aaltoherttuakalat syövät levää ja muuta merenpohjan kariketta.[1]

Aaltoherttuakala akvaariokalana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltoherttuakaloja pidetään meriakvaarioissa. Ne pärjäävät parhaiten riutta-akvaariossa, mutta saattavat näykkiä koralleja tai merivuokkoja ja muita selkärangattomia. Kalojen on hiukan vaikea tottua syömään valmisruokia, kuten hiutaleita. Tämän vuoksi ne sopeutuvat parhaiten kypsiin riutta-akvaarioihin, joissa on paljon elävää kiveä, jonka pinnalta kala voi aluksi syödä levää ja lietettä.[2]

  1. a b Pyle, R. & Myers, R.: Centropyge potteri IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.12.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Potter's Angelfish 2009. Reefkeeping. Viitattu 22.12.2014.
  3. a b Centropyge potteri (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 22.12.2014. (englanniksi)