Aavepiippu | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kaari: | Streptophyta |
Luokka: | Embryopsida |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Lahko: | Ericales |
Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
Alaheimo: | Monotropoideae |
Tribus: | Monotropeae[1] |
Suku: | Aavepiiput Monotropa[2] |
Laji: | uniflora |
Kaksiosainen nimi | |
Monotropa uniflora |
|
Katso myös | |
Aavepiippu (Monotropa uniflora) on Amerikassa ja Aasiassa kasvava monivuotinen, ruohovartinen loiskasvi, joka kuuluu aavepiippujen sukuun ja kanervakasvien heimoon.[2][3][4] Se on mahdollisesti aavepiippujen suvun ainoa laji.[5]
Aavepiipulla on hyvin hento varsi, joka kasvaa 10–30 senttimetriä korkeaksi. Koko kasvi on vahamaisen läpikuultava ja täysin lehtivihreätön sekä väritykseltään aavemaisen valkoinen tai vaaleanpunainen.[3][4] Sillä on suomumaiset ja mustapilkkuiset lehdet, jotka ovat kiinni kukintovarressa.[3]
Aavepiippu kukkii alkukesästä alkusyksyyn.[3] Sen kukinnossa on vain yksi viisiterälehtinen kukka, mistä kertoo myös lajin tieteellinen nimi uniflora. Samasta juurakosta kohoaa tavallisesti useampia varsia, joihin on puhjennut jo kukka niiden ilmestyessä maasta.[3][4] Aluksi kukka nuokkuu alaspäin mutta kohoaa vähitellen vaakasuoraan ponsien ja luotien kehittyessä. Se on kohottautunut täysin pystyyn ennen siemenkodan kypsymistä. Kota halkeaa kärjestään, jolloin siemenet pääsevät varisemaan maahan siihen avautuneista raoista.[3] Tämän jälkeen kasvi lakastuu ja mustuu, mutta jää törröttämään pystyyn.[3][4]
Aavepiippu kehittyi todennäköisesti jo jurakauden aikana Lauraasian mantereella, mikä selittäisi sen poikkeuksellisen laajan levinneisyysalueen. Amerikassa se kasvaa Yhdysvaltojen ja Kanadan itäosien lehtimetsissä, Väli-Amerikan korkeilla ja viileillä vuorenrinteillä sekä Etelä-Amerikan pohjoisosissa. Aasiassa se on levinnyt Japaniin, Kiinaan ja Himalajan Etelä-Aasian puoleisiin osiin.[4]
Aavepiippu elää vanhoissa, kosteissa ja varjoisissa metsissä.[3] Se saa kaiken ravintonsa loisimalla haperoilla, jotka elävät puolestaan symbioosissa puiden kanssa.[4]