Act of Uniformity (1662) (suom. Yhtenäisyyslaki) on Englannin parlamentin laki, joka määräsi Englannin kirkon julkisten rukousten muodon, sakramenttien jaon ja muut riitit yhteisessä rukouskirjassa (Book of Common Prayer) määrättyjen rituaalien ja seremonioiden mukaisesti. Tämän lain koko nimi on ”Laki julkisten rukousten ja sakramenttien ja muiden rituaalien ja seremonioiden yhtenäisyydestä sekä piispojen, pappien ja diakonien vihkimisen muodon vahvistamisesta Englannin kirkossa.”[1][2]
Kaarle II:n hallituskauden alussa vuonna 1660 kuninkaanvalta palautettiin. Valtaan päässeet rojalistit halusivat myös anglikaanisen kirkon yhtenäisyyden palauttamista. Vuonna 1662 tätä varten säädettiin yhtenäisyyslaki, jolla koko anglikaaninen papisto pakotettiin 24. elokuuta mennessä hyväksymään yhteinen rukouskirja kokonaisuudessaan tai heidät häädettäisiin anglikaanisesta kirkosta. Konventtilaki määräsi rangaistuksia niille, jotka osallistuivat sellaiseen jumalanpalvelukseen, jossa ei noudatettu yhteisen rukouskirjan kaavaa. Vuonna 1665 säädetty Five Mile Act esti lakia noudattamattomia saarnaajia asumasta tai vierailemasta paikassa, jossa he olivat aiemmin palvelleet pappeina.[3]
Lain välittömänä seurauksena oli, että yli 2 000 pappia kieltäytyi vannomasta valaa, joten vuonna 1662 heidät erotettiin Englannin kirkosta. Tapahtumaa kutsuttiin suureksi karkotukseksi. Vaikka kirkon ulkopuolella oli muutenkin pappeja, tämä leimasi kaikki erotetut kerettiläisiksi. Niinpä huomattava osa englantilaista yhteiskuntaa oli tästä alkaen puolentoista vuosisadan ajan suljettuna ulos julkisista tehtävistä ja päätöksenteosta.[3]