Adele ei ole vielä syönyt | |
---|---|
Adéla ještě nevečeřela | |
Ohjaaja | Oldřich Lipský |
Käsikirjoittaja | Jiří Brdečka |
Säveltäjä | Luboš Fišer |
Kuvaaja | Jaroslav Kucera |
Leikkaaja | Miroslav Hájek |
Tuotantosuunnittelija |
Vladimír Labský Milan Nejedlý |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Tšekkoslovakia |
Tuotantoyhtiö | Filmové Studio Barrandov |
Levittäjä | Ústřední půjčovna filmů |
Ensi-ilta |
|
Kesto | 102 min |
Alkuperäiskieli | tšekki |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Adele ei ole vielä syönyt (Adéla ještě nevečeřela) on tšekkoslovakialainen musta komedia, joka valmistui vuonna 1977. Elokuvan ohjasi Oldřich Lipský ja pääosissa olivat Rudolf Hrušínský, Michal Dočolomanský ja Miloš Kopecký.[1]
Elokuva on saanut vaikutteita elokuvasta Pieni kauhukauppa ja kirjallisuuden henkilöhahmosta Nick Carterista.
1800-luku on juuri taittumassa 1900-luvulle. Ledvina Prahan polisiisista pyytää kaupungissa vierailevan newyorkilaisen etsivän, Nick Carterin, apua koiran outoon katoamistapaukseen. Tutkimusten aikana tapahtuu salaperäinen murha, jonka tekijöinä ovat kasvitieteilijä paroni von Kratzmar ja lihansyöjäkasvi nimeltä Adele.
Von Kratzmar kidnappaa uhrinsa, sitoo heidät ja kun hän alkaa soittaa gramofonillaan kappaletta "Schlafe mein Prinzchen" (tai "Wiegenlied"), on Adelen aika herätä syömään. Paroni pitää itseään väärinymmärrettynä nerona ja haluaa kostaa häntä aikaisemmin opettaneelle professorille. Von Kratzmar kutsuu itseään "Puutarhuriksi", pahamaineiseksi rikolliseksi, jonka Nick Carter luuli kuolleen vuosia sitten suolla.
Michal Dočolomanský | … | Nick Carter |
Rudolf Hrušínský | … | poliisikomisario Ledvina |
Miloš Kopecký | … | paroni von Kratzmar / "Puutarhuri" |
Ladislav Pešek | … | professori Bocek |
Naďa Konvalinková | … | neiti Blossom |
Václav Lohniský | … | Kratzmarin hovimestari |
Květa Fialová | … | kreivitär Thunova |
Martin Růžek | … | etsivä Kaunitz |
Olga Schoberová | … | neiti Karen |
Ehdokkuudet:
Helsingin Sanomien Mikael Fränti kirjoitti elokuvan tv-esityksen alla, että Lipskyn elokuva on täynnään kekseliäitä käänteitä, lavastukset ja puvustukset ovat taidokkaita ja näyttelijät poukkoilevat ”kuin karanneet kanit voimistelusalissa”. Silti elokuvan parodia ei hänestä osu maaliin ja kokonaisuutta leimaa väkisin puurtamisen maku.[1]