Adele ei ole vielä syönyt

Adele ei ole vielä syönyt
Adéla ještě nevečeřela
Ohjaaja Oldřich Lipský
Käsikirjoittaja Jiří Brdečka
Säveltäjä Luboš Fišer
Kuvaaja Jaroslav Kucera
Leikkaaja Miroslav Hájek
Tuotantosuunnittelija Vladimír Labský
Milan Nejedlý
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Tšekkoslovakia
Tuotantoyhtiö Filmové Studio Barrandov
Levittäjä Ústřední půjčovna filmů
Ensi-ilta
Kesto 102 min
Alkuperäiskieli tšekki
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Adele ei ole vielä syönyt (Adéla ještě nevečeřela) on tšekkoslovakialainen musta komedia, joka valmistui vuonna 1977. Elokuvan ohjasi Oldřich Lipský ja pääosissa olivat Rudolf Hrušínský, Michal Dočolomanský ja Miloš Kopecký.[1]

Elokuva on saanut vaikutteita elokuvasta Pieni kauhukauppa ja kirjallisuuden henkilöhahmosta Nick Carterista.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

1800-luku on juuri taittumassa 1900-luvulle. Ledvina Prahan polisiisista pyytää kaupungissa vierailevan newyorkilaisen etsivän, Nick Carterin, apua koiran outoon katoamistapaukseen. Tutkimusten aikana tapahtuu salaperäinen murha, jonka tekijöinä ovat kasvitieteilijä paroni von Kratzmar ja lihansyöjäkasvi nimeltä Adele.

Von Kratzmar kidnappaa uhrinsa, sitoo heidät ja kun hän alkaa soittaa gramofonillaan kappaletta "Schlafe mein Prinzchen" (tai "Wiegenlied"), on Adelen aika herätä syömään. Paroni pitää itseään väärinymmärrettynä nerona ja haluaa kostaa häntä aikaisemmin opettaneelle professorille. Von Kratzmar kutsuu itseään "Puutarhuriksi", pahamaineiseksi rikolliseksi, jonka Nick Carter luuli kuolleen vuosia sitten suolla.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Michal Dočolomanský  Nick Carter  
 Rudolf Hrušínský  poliisikomisario Ledvina  
 Miloš Kopecký  paroni von Kratzmar / "Puutarhuri"  
 Ladislav Pešek  professori Bocek  
 Naďa Konvalinková  neiti Blossom  
 Václav Lohniský  Kratzmarin hovimestari  
 Květa Fialová  kreivitär Thunova  
 Martin Růžek  etsivä Kaunitz  
 Olga Schoberová  neiti Karen  
  • Paras vieraskielinen elokuva

Ehdokkuudet:

  • Paras fantasiaelokuva

Helsingin Sanomien Mikael Fränti kirjoitti elokuvan tv-esityksen alla, että Lipskyn elokuva on täynnään kekseliäitä käänteitä, lavastukset ja puvustukset ovat taidokkaita ja näyttelijät poukkoilevat ”kuin karanneet kanit voimistelusalissa”. Silti elokuvan parodia ei hänestä osu maaliin ja kokonaisuutta leimaa väkisin puurtamisen maku.[1]

  1. a b Frönti, Mikael: Lipskyn dekkariparodia. Helsingin Sanomat, 9.12.1983, s. 54. Näköislehden aukeama (tilaajille).