Adolf Glunz | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11. kesäkuuta 1916 Mecklenburg, Saksa |
Kuollut | 1. elokuuta 2002 (86 vuotta) Lüdenscheid, Saksa |
Sotilashenkilö | |
Palvelusmaa(t) | Natsi-Saksa |
Palvelusvuodet | 1939–1945 |
Taistelut ja sodat | Toinen maailmansota |
Sotilasarvo | Yliluutnantti |
Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi tammenlehvin |
Joukko-osasto | Luftwaffe |
Adolf ”Addi” Glunz (11. kesäkuuta 1916 Mecklenburg – 1. elokuuta 2002 Lüdenscheid) oli saksalainen hävittäjä-ässä toisessa maailmansodassa. Hän saavutti 71 ilmavoittoa, joista kolme itärintamalla. Hän ei joutunut kertaakaan alasammutuksi. Hän lensi 574 sotalentoa ja kohtasi vihollisen 238 kertaa.
Glunz liittyi Luftwaffeen 1. syyskuuta 1939. Maaliskuussa 1941 hän liittyi 4./JG 52, joka toimi Englannin kanaalin rannikolla Ranskassa. Hänen ensimmäinen ilmavoittonsa oli Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien Spitfire 7. toukokuuta 1941 ja toinenkin Spitfire 19. toukokuuta. Hänet siirrettiin operaatio Barbarossan alkaessa itärintamalle, jossa hän saavutti kolme ilmavoittoa ja tuhosi kaksi panssarivaunua. Tämän jälkeen hänet siirrettiin takaisin Ranskaan JG 26:een. Hänen ilmavoittotilinsä kasvoi hitaasti siirtyessään Focke-Wulf Fw 190:een.
Glunzin menestyksekkäin päivä oli 22. helmikuuta. Päivän ensimmäisellä lennolla hän ampui alas kaksi B-17:ää ja pakotti kolmannen pois muodostelmasta. Iltapäivällä hän ampui alas kaksi B-17:ää lisää ja yhden Thunderboltin.
13. lokakuuta 1944 Glunz oli lähimpänä menettää koneensa, kun murtunut öljyputki aiheutti moottorin sammumisen kesken taistelun kahta Thunderboltia vastaan. Hän väisti Thunderboltit ja teki hätälaskun pellolle laskuteline sisällä.
Sodan lopulla hän lensi Messerschmitt Me 262:lla. Hän ei kuitenkaan lentänyt konetyypillä yhtäkään operatiivista lentoa, eikä siis saavuttanut sillä ilmavoittoja.[1]