Adolph Ditlev Jørgensen (1840–1897) oli tanskalainen historioitsija. Hän toimi opettajana Slesvigissä Flensborgissa, josta hänet karkotettiin 1864, ja hän asettui Kööpenhaminaan. Hän paneutui Tanskan historian tutkimiseen, varsinkin keskiaikaan. Hänet nimitettiin 1889 valtionarkistonhoitajaksi. Virkansa ohessa hän harjoitti laajaa kirjallista toimintaa. Hänen tuotannossaan ilmeni terävää arvostelukykyä mutta myös mielikuvitusta. Hän asettui mielellään vastustamaan vallalla olevaa näkemystä.[1]