Agalloch

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Agalloch
Tiedot
Toiminnassa 1996–2016
Tyylilaji folk metal, doom metal, black metal
Kotipaikka Portland, Oregon[1]
Laulukieli englanti
Jäsenet

Don Anderson, kitara, kosketinsoittimet
John Haughm, laulu, kitara
Jason William Walton, basso
Aesop Dekker, rummut

Entiset jäsenet

Shane Breyer, kosketinsoittimet
Chris Green, rummut

Levy-yhtiö

The End Records

Aiheesta muualla
Kotisivut

Agalloch oli yhdysvaltalainen metalliyhtye, joka yhdisteli musiikissaan muun muassa akustista musiikkia, folk metallia, doom metallia ja black metallia.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agallochin perustivat John Haughm ja Shane Breyer vuoden 1996 alussa. He soittivat kaksikkona kesään saakka, jolloin Don Anderson liittyi mukaan äänittämään From Which of This Oak -demokasettia, joka julkaistiin saman vuoden syksyllä. Tällä julkaisulla Agallochilla oli selviä black metal -vaikutteita. Hieman äänitysten jälkeen Jason William Walton liittyi yhtyeen basistiksi.

Vuonna 1998 kolmikkoselvennä äänitti uuden promokasetin levy-yhtiöitä varten. The End Records kiinnostui yhtyeestä ja tarjosi levytyssopimusta. Näin syntyi Agallochin debyyttialbumi Pale Folklore, joka tarjosi black metal -vaikutteiden sijaan folkimpaa materiaalia neoklassisilla välisoitoilla. Pale Folklore sai paljon positiivista huomiota. Äänitysten jälkeen toinen perustajajäsenistä, Breyer, jätti yhtyeen.

Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen Agalloch julkaisi kokoelma-EP:n Of Stone, Wind and Pillor, joka sisälsi materiaalia vuosilta 1998–2001. Materiaalista pystyi huomaamaan yhtyeen tyylin muuttuneen entistä folkimpaan ja kokeilevampaan suuntaan. EP sisälsi myös coverversion Sol Invictus -folk-yhtyeen kappaleesta ”Kneel to the Cross”.

Vuosien 2001 ja 2002 aikana Agalloch äänitti toisen albuminsa The Mantle, jolla oli paljon vaikutteita post-rockin suunnalta. Levy sai huomattavan suurta huomiota myös lehdistöltä ja Agallochia haastateltiin muutamaan tunnettuun musiikkilehteen. The Mantlen myötä yhtye soitti myös ensimmäisen keikkansa 6. maaliskuuta 2003 yhtyeen kotikaupungissa Portlandissa. Tätä seurasi muutama keikka lisää ja lopuksi varsinainen kiertue länsirannikolla toukokuussa.

Seuraavina vuosina yhtye julkaisi EP-levyt Tomorrow Will Never Come vuonna 2003 ja The Grey vuonna 2004. Näillä julkaisuilla kuultiin entistä enemmän kokeilevampaa tyyliä sekä muutama uudelleentyöstetty raita The Mantlelta. Näinä aikoina yhtye teki muutaman keikan itärannikolla, ja julkaisi suomalaisen Nest-yhtyeen kanssa lyhyen split-EP:n, joka sisälsi Agallochin osalta täysin folk-painottuneen kappaleen. Pale Folklore ja The Mantle julkaistiin uudelleen vinyylilevyinä vuonna 2005. Ne olivat saatavissa vain Agallochin ainoalta vuoden 2005 keikalta Torontossa 14. lokakuuta.

Kolmas studioalbumi Ashes Against the Grain julkaistiin 8. lokakuuta 2006 The End Recordsin kautta. Se poikkesi tyyliltään hieman aiemmasta Agallochista sisältäen vähemmän akustista kitaraa, mutta pitäen silti tunnelman rauhallisena.

Helmikuussa 2008 Agalloch julkaisi The White -EP:n, jota painettiin vain 2 000 kappaletta. The White sisältää tummasävyisiä folk- ja ambient-kappaleita vuosilta 2004–2007. Elokuva Uhrijuhla on vahvasti esillä kolmen kappaleen – ”The Isle of Summer”, ”Sowilo Rune” ja ”Summerisle Reprise” – teemoissa.

Yhtyeen neljäs studioalbumi Marrow of the Spirit julkaistiin 23. marraskuuta 2010. Tällä albumilla oli enemmän black metal -vaikutteita kuin heidän edellisillä studioalbumeillaan, ja se otti enemmän vaikutteita yhtyeen ensimmäisistä demoista.

Yhtye vieraili Suomessa ensimmäistä kertaa 7. huhtikuuta 2012 soittaen 11 kappaleen ja kahden tunnin pituisen keikan loppuunmyydylle Korjaamon Vaunusalille.

Yhtye ilmoitti lopettavansa vuonna 2016.[1][2]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • From Which of This Oak (1996)
  • Of Stone, Wind and Pillor (2001)
  • Tomorrow Will Never Come (2003)
  • The Grey (2004)
  • Nest / Agalloch -split (2004)
  • The White (2008)

Jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Don Anderson - kitara, kosketinsoittimet
  • John Haughm - laulu, kitara
  • Jason William Walton - basso
  • Aesop Dekker - rummut

Menneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Shane Breyer - kosketinsoittimet
  • Chris Green - rummut

Samankaltaisia yhtyeitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Woods of Ypres (Kanada)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Gotrich, Lars: Songs We Love: Agalloch, 'In The Shadow Of Our Pale Companion' 28.7.2016. NPR. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  2. ↑ Titus, Christa: Agalloch's Breakup: John Haughm, Don Anderson Discuss the Split & What's Next for Them Billboard. 20.6.2016. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]