Agmatiini | |
---|---|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi | 2-(4-aminobutyyli)guanidiini |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
SMILES | C(CCN=C(N)N)CN[1] |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C5H14N4 |
Moolimassa | 130,202 g/mol |
Sulamispiste | 102 °C |
Kiehumispiste | 281 °C |
Tiheys | 1,2 g/cm3 |
Agmatiini (C5H14N4) on guanidiinirakenteen sisältävä polyamiini ja kuuluu biogeenisiin amiineihin. Yhdistettä muodostuu arginiiniaminohapon aineenvaihduntatuotteena.
Agmatiinin eristi ensimmäisen kerran saksalainen Albrecht Kossel vuonna 1910 sillin maidista. Agmatiinia on tämän jälkeen eristetty muun muassa kasvien siitepölystä, sienistä, kuten torajyvästä, bakteereista ja mustekalojen lihaksista. Kasveissa agmatiini on polyamiinien synteesin välituote.[2] [3] Vuonna 1994 agmatiinia havaittiin muodostuvan myös nisäkkäiden elimistössä.[4]
Eliöt tuottavat agmatiinia dekarboksyloimalla arginiinia arginiinidekarboksylaasientsyymin avulla. Agmatiinin metaboliaan osallistuu kaksi entsyymiä: agmatinaasi hajottaa sen putreskiiniksi ja ureaksi ja diamiinioksidaasi, joka hapettaa agmatiinin guanidinobutyraldehydiksi ja lopulta guanidinovoihapoksi. Agmatiinilla on typpioksidin tavoin verisuonia laajentama vaikutus. Yhdiste voi myös osallistua elimistössä typpioksidin tuotannon säätelyyn sillä se on typpioksidisyntaasin inhibiittori. Agmatiini voi olla myös välittäjäaine hermostossa ja se sitoutuu α2-adrenergisiin reseptoreihin ja imidatsoliinireseptoreihin. Agmatiini nostaa solujen kalsiumionikonsentraatiota aktivoimalla ryanodiinireseptoreja.[4][5]