Ahdeyökkönen | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
Heimo: | Yökköset Noctuidae |
Alaheimo: | Tarhayökköset Hadeninae |
Suku: | Athetis |
Laji: | gluteosa |
Kaksiosainen nimi | |
Athetis gluteosa |
|
Katso myös | |
Ahdeyökkönen (Athetis gluteosa) on melko pieni ja harvinainen kuivien ympäristöjen yöperhoslaji. Suomen kansallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN)[1].
Ahdeyökkösen naaraat ovat koiraita pienempiä ja niiden siipien sävy on tummempi. Laji on itsessään pienikokoinen, hintelärakenteinen ja väritykseltään vaatimaton. Etusiivet ovat voimakkaasti kiiltäväpintaiset, pituuteensa nähden suhteellisen kapeat ja pyöreäkärkiset. Keskiosastaan ne ovat harmaanruskeat, mutta reunoilta tummemmat ja ruskeammat. Rengastäplä erottuu mustana pisteenä ja melko kookas munuaistäplä tummana ääriviivana. Siiven etureunassa on kaksi epäselvää mustaa täplää ja ulomman poikkiviirun kohdalla rivi mustia pisteitä. Takasiivet ovat hieman etusiipiä vaaleammat ja tasaisen harmaanruskeat. Siipiväli 24–27 mm.[2][3][4][5]
Lajin levinneisyys ulottuu Euroopassa Belgia-Italia-akselilta itään ja Etelä-Siperian sekä Keski-Aasian poikki aina Koreaan ja Japaniin saakka. Baltiassa lajilla on esiintymä vain Pohjois-Virossa. Pohjoismaissa sitä tavataan Norjan keskiosissa, Ruotsissa Gotlannissa, Öölannin pohjoisosissa sekä Medelpadin maakunnassa. Suomessa se elää muutamilla erillisillä esiintymispaikoilla.[3][6] Suomen esiintymät ulottuvat etelärannikolta Pirkanmaalle ja Pohjois-Karjalaan. Lento alkaa kesäkuun loppupuolelta ja jatkuu heinäkuun lopulle keskittyen heinäkuun alkupuolelle.[7]
Laajasta levinneisyysalueestaan huolimatta ahdeyökkönen on esiintymiseltään erittäin paikoittainen. Esiintymät ovat luultavasti jäänteitä ajalta, jolloin Euroopan ilmasto on ollut nykyistä kuivempi ja lämpimämpi, ja laji on säilynyt nykypäivän saakka vain suotuisimmilla elinpaikoillaan.[6] Luontainen elinympäristö muodostuu lämpimistä rinnepaikoista, joilla on hiekkainen maaperä. Suomessa esiintymät keskittyvät nykyisin lähinnä rautateiden varsille ja merkittävin esiintymä lienee Tampereen Järvensivussa, missä perhoselle on rajattu myös suojelualue[8]. Perhoset lentävät keskiyön aikoihin, käyvät kukilla ja tulevat valolle, ehkä myös syötille. Talvehtiva elämänvaihe lienee täysikasvuinen toukka.[4]
Suomessa laji on erittäin uhanalainen,[1] Ruotsissa se on silmälläpidettävä[6].
Toukka käyttää ravinnokseen erilaisia matalia kasveja.[4]