Ahlhornin lentotukikohta | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
RAF Ahlhorn | |||||||||
ICAO-koodi | EDHA | ||||||||
Koordinaatit | |||||||||
Tyyppi | sotilaskenttä | ||||||||
Ylläpitäjä | Saksan ilmavoimat | ||||||||
Valmistumisvuosi | 1916 | ||||||||
Suljettu | 1990-luvun alkup. (2005) | ||||||||
Korkeus | 162 jalkaa m | ||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Oldenburg 27,2 km | ||||||||
Kiitotie | |||||||||
|
|||||||||
Huomioita | |||||||||
Huomioita | ammus- ja polttoainevarasto |
Ahlhornin lentotukikohta oli Saksan ilmavoimien tukikohta.
Saksan keisarikunnan laivasto rakensi 1915-1916 Ahlhornin Zeppeliini-tukikohdaksi, jonne valmistui kuusi suurta hangaaria ilmalaivojen suojaamiseksi. Lopulta tukikohtaan sijoitettiin 25 ilmalaivaa ja sen henkilöstövahvuus oli 2 500 henkeä. Tammikuussa 1918 tapahtunut kaasuräjähdys tuhosi tai vaurioitti hangaareja ja se mikä jäi jäljelle purettiin ensimmäisen maailmansodan päätyttyä.[1]
Saksan ilmavoimat lunasti alueen vuonna 1938 aloittaen lentokentän rakennustyöt. Kentällä oli kolme kolmion muotoon valmistettua kiitotietä. Kentän käyttöaste oli kuitenkin vähäinen ennen vuotta 1944. B-17 Fortressit pommittivat 21. helmikuuta 1944 aluetta, jolloin kentän lounaiskulmassa olleet rakennukset kärsivät pahoja vaurioita samoin kuin luoteesta kaakkoon kulkenut kiitotie.[1]
Kentälle oli sijoitettuna heinäkuusta syyskuuhun 1944 Kampfgeschwader 6:n III laivue, minä aikana VIII Fighter Commandin P-51:t tekivät kentälle kaksi hyökkäystä. Seuraavien kahden kuukauden aikana tukikohdassa oli Kampfgeschwader 3:n 8. lentue ja sen jälkeen Kampfgeschwader 53:n 2. lentue. Joulukuusta 1944 alkaen tukikohdassa oli LG 1:n esikunta ja II laivue, jotka siirtyivät 6. maaliskuuta 1945 Brandisiin. Kenttä joutui 21. maaliskuuta 61 B-24 Liberatorin pommittamaksi ja seuraavana päivänä 99 B-17 Fortressin. Iskujen seurauksena tukikohdan kiitotiet tulivat käyttökelvottomiksi. Sodan lopun tukikohdassa oli NAGr 6:n 1. lentue.[1]
Toisen maailmansodan jälkeen Britannian kuninkaalliset ilmavoimat käyttivät tukikohtaa jo ennen laajaa uudelleen rakentamista 1950-luvun alussa. Tukikohtaan oli sijoitettu seuraavat joukko-osastot ja yksiköt[2]:
Loppuvuodesta 1958 tukikohta luovutettiin Saksan ilmavoimille, joka perusti tukikohdassa 1959 hävittäjälennostot Jagdgeschwader 71 ja Jagdgeschwader 73. Kummankin lennoston kalustona olivat Canadair Sabret. JG 71 siirtyi 1961 Wittmundin lentotukikohtaan.[2]
Hubschraubertransportgeschwader 64 oli tukikohdassa vuodesta 1971 alkaen.