Ahti on suomalaisessa kansanperinteessä ja muinaisuskossa esiintyvä veden jumala tai haltija.
Mikael Agricolan ”epäjumalien” luettelossa vuodelta 1551 Achti toi vedestä kaloja:
Sigfridus Aronus Forsiuksen latinankielisessä runomuotoisessa versiossa Agricolan luettelosta Achtes täyttää verkot hitaasti erilaisilla kaloilla:
Veden jumalana Ahti esiintyy pääasiassa loitsuissa, mutta vain melko harvoin. Toisinaan nimi Ahti on kuitenkin yleistynyt tarkoittamaan haltijaa yleensä, niin että runoissa mainitaan myös metsän, maan tai tuulen Ahti.[2]
Merta tai järveä nimitetään nykyisinkin usein Ahdin valtakunnaksi.[3]
Lönnrot käyttää Kalevalassa vedenjumalan nimenä Ahti-nimen harvinaisempaa versiota Ahto, koska Ahti viittaa teoksessa Ahti Saarelaiseen eli Lemminkäiseen. Ahto esiintyy Kalevalan 41. runossa[4] kuuntelemassa Väinämöisen kanteleensoittoa.