Ajomies (vuoden 1921 elokuva)

Ajomies
Körkarlen
Ohjaaja Victor Sjöström
Käsikirjoittaja Victor Sjöström
Perustuu Selma Lagerlöfin romaaniin Ajomies
Tuottaja Charles Magnusson
Säveltäjä Jonathan Richman
Kuvaaja Julius Jaenzon
Pääosat Victor Sjöström
Hilda Borgström
Tore Svennberg
Astrid Holm
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ruotsi
Tuotantoyhtiö Svensk Filmindustri
Levittäjä SF Studios
Netflix
Ensi-ilta 1. tammikuuta 1921
Kesto 107 min
Alkuperäiskieli ruotsi
-
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Ajomies (Körkarlen) on uudenvuodenpäivänä 1921 ensi-iltansa saanut ruotsalaisen Victor Sjöströmin kuuluisin kotimaassaan ohjaama mykkäkauhuelokuva. Tätä Selma Lagerlöfin samannimiseen romaaniin pohjautuvaa teosta pidetään yleisesti yhtenä parhaista koskaan tehdyistä skandinaavisista elokuvista ja koko maailman mykkäelokuvista[1].

Ajomies luokitellaan kauhuelokuvaksi kuolema-aiheensa ja painajaismaisten näkyjensä vuoksi. Pohjimmiltaan teemana on silti kristillisyys kuten anteeksiannon ja katumuksen tärkeys.[2]

Ajomies oli Ingmar Bergmanin suosikkielokuva. Hänen Mansikkapaikkansa on kunnianosoitus niin Sjöströmille – joka esitti elokuvassa pääosaa – kuin tämän teoksellekin.[3]

Arne Mattsson on ohjannut Ajomiehestä samannimisen uudelleenfilmatisoinnin, joka sai ensi-iltansa vuonna 1958.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Ajomies kertoo tarinan alkoholisti David Holmista, joka loukkaantuu kuolettavasti uudenvuodenyönä. Legendan mukaan hänestä tulee Ajomies, kuolleiden sieluja keräävä Kuoleman palvelija. Edellinen Ajomies ilmestyy Davidille, mutta ennen kuin hänen on aika astua tuonpuoleiseen, hänen on käytävä elämäntaipaleensa lävitse.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  Victor Sjöström    David Holm  
  Hilda Borgström    rva Holm  
  Tore Svennberg    Georges, Ajomies  
  Astrid Holm    Edit  
  1. Arto Pajukallio: Ajomies. TV-maailma, Määritä ajankohta! Helsinki: Otava Media. ISSN 1456-2006
  2. Mykkäelokuvasivusto. Kari Glödstaf. Viitattu 16.7.2018.
  3. Smultronstället Ingmar Bergman -sivusto. Viitattu 30.10.2017.