Akvaattiset tieteet eli vesistötieteet ovat monitieteellistä akvaattisten systeemien tutkimusta, joka kattaa sekä makean veden ekosysteemit että merialueet.[1] Akvaattiset tieteet pitävät sisällään useita tieteitä ja tieteenaloja. Akvaattiset tieteet tarkastelevat vesiekosysteemejä monitieteisesti ja kokonaisvaltaisesti.[2] Tavoitteena on ymmärtää vesistöihin ja niiden ekosysteemeihin liittyviä eri tekijöitä ja niiden vuorovaikutussuhteita.
Akvaattisiin tieteisiin luetaan seuraavia vesitutkimuksen aloja ja eräiden tieteenalojen erikoisaloja[3][2]:
Eri tieteenaloilla on omat tutkimuskohteensa. Esimerkiksi limnologia tutkii sisävesien luonnontaloutta, vesistöissä tapahtuvia ja vesistöihin liittyviä ilmiöitä sekä niiden välisiä yhteyksiä.[3] Hydrobiologian tutkimus puolestaan suuntautuu lähinnä murto- ja merivesiin.[3]
Akvaattisten tieteiden keskeisiä tutkimuskohteita ovat monet globaalit vesistöihin liittyvät kysymykset. Puhtaan veden puute on yksi esimerkki tutkimusongelmista. Tutkimustyötä tehdään myös yksittäisissä vesistöissä. Euroopan unionin alueella ja Suomessa vesistöjen käyttöä sekä niiden tilan seurantaa koskee vuonna 2000 voimaan tullut vesipuitedirektiivi.[2] Se sisältää vaatimuksia mm. vesistöjen tilan heikkenemisen pysäyttämiseksi.[4] Direktiivin vaatimuksien täyttämiseksi tarvitaan vesistöjen tutkimusta.
Akvaattisten tieteiden keskeiset tutkimusyksiköt Suomessa ovat Jyväskylän ja Helsingin yliopistot. Lisäksi sitä sivuavaa biologian, biotieteiden tai ympäristötieteiden tutkimusta tehdään Itä-Suomen[5], Oulun[6] ja Turun[7] yliopistoissa. Osa Turun yliopiston tutkimustoiminnasta tapahtuu erityisessä tutkimuskeskuksessa (Turun yliopiston ympäristöntutkimuskeskus, TYYK), joka nykyisin tunnetaan nimellä Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö.[8] Yliopistojen ohella tutkimusta tekevät mm. Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus ja muut erilaiset tieteelliset tutkimusinstituutiot.
Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitos on 1970-luvulta lähtien tehnyt hydrobiologian ja sittemmin akvaattisten tieteiden tutkimusta.[9] Alan tutkimusta Jyväskylän yliopistossa johti keväällä 2017 neljä professoria.[9] Tutkimustyötä tehdään paitsi laitoksen omassa laboratoriossa ja laitoksella, myös Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla.[9] Bio- ja ympäristötieteiden laitoksen yhteydessä toimivat myös vesistötutkimusta harjoittavat Luonnonvarakeskuksen (Luke) yksikkö, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) järvitutkimuksen yksikkö sekä Jyväskylän yliopiston Ympäristöntutkimuskeskus (YMTK).[9]
Helsingin yliopistossa tutkimustoiminta keskittyy bio- ja ympäristötieteelliseen tiedekuntaan ja sen alaisille biotieteiden laitokselle[10] ja ympäristötieteen laitokselle[11]. Yliopistolla on myös erilliset biologiset tutkimusasemat Lammilla ja Kilpisjärvellä sekä Tvärminnen eläintieteellinen tutkimusasema Hankoniemellä.[12]
Akvaattisia tieteitä voi opiskella Jyväskylän yliopistossa ja Helsingin yliopistossa. Jyväskylässä akvaattisia tieteitä voi opiskella pääaineena ja suorittaa luonnontieteen kandidaatin[13] ja filosofian maisterin[14] tutkinnot. Myös Helsingissä akvaattisia tieteitä voi opiskella osana ympäristötieteiden kandidaatin tutkintoa.[3]
Maisterin tutkinnon jälkeen akvaattisten tieteiden alalla on mahdollista suorittaa tohtorin tai lisensiaatin tutkinto.
Akvaattisten tieteiden alan keskeinen lehti on Pan-American Journal of Aquatic Sciences, joka julkaisee vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita.[15] Toinen alan merkittävä julkaisu on kanadalainen Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences, joka on ilmestynyt eri nimillä vuodesta 1901 lähtien.[16] Akvaattisten tieteiden tutkimustuloksia julkaistaan myös usein biologian, biotieteiden sekä ympäristötieteen alojen lehdissä.