Albersin projektio eli Albersin oikeapintainen kartioprojektio on Heinrich C. Albersin vuonna 1805 keksimä karttaprojektio.[1] Se kuuluu kartioprojektioiden ryhmään, ja siinä käytetään kahta standardileveyspiiriä. Se on oikeapintainen eli siinä eri alueiden pinta-alat ovat oikeassa suhteessa, mutta kartan mittakaava ei kaikkialla ole sama joka suuntaan eivätkä alueet näy oikean muotoisina. Standardileveyspiirien välisellä alueella nämä vääristymät ovat kuitenkin vähäisiä.
Albersin projektio on yksi Brittiläisen Kolumbian kartoissa käytettävistä projektioista [2] ja ainoa Yukonin territorion virallisissa kartoissa käytetty.[3] Sitä käyttävät myös Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus (USGS)[1] ja Yhdysvaltain väestönlaskentavirasto (USCB).
Seuraavassa käytetään kartan keskiosan kautta kulkevalle, kartassa pystysuorana näkyvälle pituuspiirille (referenssipituuspiirille) merkintää λ0, referenssileveyspiirille merkintää φ0 sekä standardileveyspiireille merkintöjä φ1 ja φ2. Tällöin maanpinnan piste, jonka maantieteellinen leveys on ja pituus , kuvautuu tasolle pisteeseen, jonka karteesiset koordinaatit (x, y) ovat:[1][4]
missä
Jos pohjois- tai etelänapa on toisena standardileveyspiirinä, sanotaan projektiota Lambertin oikeapintaiseksi kartioprojektioksi. Siinä napa näkyy pisteenä, kun se Albersin projektiossa yleensä näkyy ympyränkaarena. Eräänlaisina Albersin projektion rajatapauksina voidaan pitää myös Lambertin oikeapintaisen tasoprojektion sitä erikoistapauksta, jossa projektion keskus on navalla, sekä Lambertin oikeapintaista lieriöprojektiota; näistä edellinen saadaan valitsemalla napa ja jälkimmäinen valitsemalla päiväntasaaja ainoaksi standardileveyspiiriksi.[5] Näissä tapauksissa on kuitenkin edellä esitettyjä kaavoja muutettava.[1]