Albert Viljam Hagelin

Albert Viljam Hagelin vuonna 1942.

Albert Viljam Hagelin (24. huhtikuuta 1881 Bergen – 25. toukokuuta 1946 Oslo) oli norjalainen Nasjonal Samlingin poliitikko, liikemies ja oopperalaulaja. Hän toimi toisen maailmansodan ja Natsi-Saksan miehityksen aikana Vidkun Quislingin hallituksen sisäministerinä. Hänet teloitettiin toiminnastaan sodan päätyttyä.[1]

Hagelinista ei tiedetä paljon, vaikka hänellä oli suuri rooli Norjan historiassa vuosina 1940–1945. Hän oli asunut ulkomailla 40 vuoden ajan saapuessaan Osloon vuodenvaihteessa 1939–1940 eikä ollut tässä vaiheessa tunnettu hahmo Norjassa. Hän oli kuitenkin Quislingin läheinen liittolainen ja pääsi suoraan tämän johtamaan politiikkaan mukaan. Pitkälti epäselviksi ovat jääneet hänet yhteistyönsä motiivit.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hagelin varttui Bergenissä ja oli 8-vuotias menettäessään isänsä, joka oli kolmannen sukupolven jalokiviseppä suvusta, joka oli tullut Ruotsista 1700-luvun alussa. Perheen äiti oli lähtöisin tanskalais-juutalaisperheestä ja toimi leskeksi jäätyään hotellinjohtajana Bergenissä. Hagelin lähti Norjasta vuoden 1900 paikkeilla opiskelemaan arkkitehdiksi Dresdeniin. Nina Grieg kuitenkin kannusti häntä musikaaliselle uralle, ja hän esiintyikin oopperarooleissa sekä Berliinissä että Dresdenissä.[1]

Hagelin meni ensimmäisen maailmansodan aikana Bremenissä naimisiin kahvin maahantuontiyrityksen omistajan kanssa ja menestyi osakemarkkinoilla. 1930-luvulla pariskunta eli vaimon kahden serkun kanssa ylellisessä huvilassa Loschwitzissa, Dresdenin ulkopuolella. Sieltä käsin Hagelin pyöritti taidekauppaa ja hotellia kahviyhtiön toimipaikan vieressä. Vaimo kuoli tammikuussa 1935. Hagelin teki seuraavana vuonna edesmenneen vaimon serkkujen kanssa matkan Norjaan ja liittyi siellä Nasjonal Samlingiin. Hän meni serkuista vanhemman kanssa uusiin naimisiin.[1]

Hagelin tutustui Hermann Göringin sukulaiseen, Herbert Göringiin tennisklubilla Dresdenissä ja sai yhteyden vaikutusvaltaisiin natseihin, kuten Erich Raederiin ja Alfred Rosenbergiin. Adolf Hitlerin ja Quislingin neuvottelut joulukuussa 1939 takasivat Nasjonal Samlingille rahanlähteen, jota Hagelin oli yrittänyt jo saman vuoden keväällä epäonnistuneesti varmistaa. Hagelin toimi tässä vaiheessa Quislingin avustajana ja tulkkina. Kaksikko laati suunnitelmia mahdollisen saksalaismiehityksen tueksi perustettavan Nasjonal Samling -hallituksen pääsemisestä valtaan. Hagelin yhdessä saksalaisystävänsä, Rosenbergin agentti Hans Wilhelm Scheidtin kanssa ohjasi Quislingin vallankaappausyritystä Hagelinin perhesviitistä Continental-hotellissa.[1]

Lyhytikäisessä vallankaappaushallituksessa Hagelin toimi kauppaministerinä, mutta tämä hallitus ei saanut tukea kuninkaalta eikä Hitleriltä. Miehityksen jatkuessa Quisling kuitenkin nimitettiin vuonna 1942 johtamaan nukkehallitusta, jonka sisäministeriksi pääsi Hagelin. Hagelinin asema kuitenkin oli horjuva, sillä hän ei saavuttanut laajaa luottamusta edes Nasjonal Samlingin vanhoilta jäseniltä. Marraskuussa 1944 hän joutui eroamaan ministerin tehtävistä ja jäi vaille minkään tahon virallista tukea. Marraskuussa 1945 alkoi Oslossa maanpetosoikeudenkäynti, jossa Hagelin vetosi muistamattomuuteen. Hän sai kahdessa oikeusasteessa yksimielisen kuolemantuomion, ja hänestä tuli neljäs Norjassa sodan jälkeen teloitettu henkilö.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]