Ale Saarvala

Mitalit
	; Ale Saarvala vuonna 1945 julkaistussa suomalaispostimerkissä.
Maa: Suomi
Miesten telinevoimistelu
Olympialaiset

Aleksanteri (Ale) Saarvala (alk. Schabarin, 9. huhtikuuta 1913^[1] Viipuri – 7. lokakuuta 1989 Toronto, Kanada) oli suomalainen telinevoimistelija ja olympiavoittaja.

Saarvalasta tuli kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen voimistelun olympiavoittaja Berliinin kisoissa 1936. Saarvala on myös Suomen ensimmäinen olympiavoittaja muissa kesälajeissa kuin yleisurheilussa ja painissa. Ensimmäisen päivän pakollisissa liikkeissä hän sai rekkisuorituksestaan 9,7 pistettä, mihin ylsivät myös saksalaiset Konrad Frey ja Alfred Schwarzmann. Toisen päivän vapaavalintaisista liikkeistä Saarvala sai 9,667 pistettä mutta Frey sai vain 9,567 ja Schwarzmann 9,533 pistettä, joten vaikka Saarvala ei ollutkaan toisen päivän paras rekillä, voitti hän kultaa. Joukkuekilpailussa Suomi sai pronssia.^[2]

Lontoon olympiakisoissa 1948 Saarvala sai toisen kultamitalinsa, tällä kertaa joukkuekilpailussa. Rekillä hän sijoittui neljänneksi.

Saarvala edusti Kelkkalan Kisailijoita ja Tampereen Voimistelijoita. Hän muutti Kanadaan 1957 ja kuoli siellä 1989.^[3]

Saarvala on kuvattuna huhtikuussa 1945 julkaistussa, Aarne Karjalaisen suunnittelemassa postimerkissä (arvoltaan 2 + 1 markkaa). Merkin lisämaksulla tuettiin Urheilurahastoa ja sen työtä urheilun hyväksi.

Saavutukset

Olympiakultaa rekillä Berliinissä 1936 ja joukkuekilpailussa Lontoossa 1948
Olympiapronssia joukkuekilpailussa Berliinissä 1936
Olympiakisoissa 19:s moniottelussa Berliinissä 1936 sekä neljäs rekillä, kahdeksas hevosella ja 17:s moniottelussa Lontoossa 1948
SM-kultaa moniottelussa 1932–33, 7 telinemestaruutta, 3 joukkuemestaruutta

Muuta

Kalle Päätalon omaelämäkerrallisen Iijoki-romaanisarjan teoksessa Iijoen kutsu esiintyy useaan otteeseen Olli Kaartola -niminen muurari, joka on voittanut kultaa Berliinin ja Lontoon olympialaisissa. Päätalolla oli tapana muuttaa etenkin tamperelaisten todellisuuspohjaisten henkilöidensä nimet. Romaanissa esiintyvän Olli Kaartolan Päätalon lukijat katsovat vastaavan reaalimaailman Ale Saarvalaa. (Kts. esim. Kalle Päätalo, Iijoen kutsu, sivu 196, Gummerus 1990).

Muutettuaan 1950-luvulla Kanadaan hän työskenteli rakennusmiehenä ja akrobaattina. Hän loukkaantui vaikeasti 1970-luvulla pudottuaan rakenuksen katolta, mutta toipui putoamisvammoistaan.^[4]

Lähteet

↑ Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 4. Urheilutietäjän kesä, 2003, s. 30.
↑ Santala, Lauri: Olympialaiskisat V, s. 219–245. WSOY, 1937.
↑ Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 289–290. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7
↑ Kuolleita - Olympiavoimistelija Ale Saarvala. Helsingin Sanomat, 12.10.1989, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 21.6.2023.

Miesten rekin olympiavoittajat

[1] Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 4. Urheilutietäjän kesä, 2003, s. 30.

[santsu1-2] Santala, Lauri: Olympialaiskisat V, s. 219–245. WSOY, 1937.

[siukki-3] Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 289–290. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7

[4] Kuolleita - Olympiavoimistelija Ale Saarvala. Helsingin Sanomat, 12.10.1989, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 21.6.2023.

[1]

[2]

[3]

[4]

Mitalit
Ale Saarvala vuonna 1945 julkaistussa suomalaispostimerkissä.
Maa: Suomi
Miesten telinevoimistelu
Olympialaiset
Kultaa	Berliini 1936	rekki
Kultaa	Lontoo 1948	joukkuekilpailu
Pronssia	Berliini 1936	joukkuekilpailu