Mitalit | |||
---|---|---|---|
Ale Saarvala vuonna 1945 julkaistussa suomalaispostimerkissä. | |||
Maa: Suomi | |||
Miesten telinevoimistelu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Berliini 1936 | rekki | |
Kultaa | Lontoo 1948 | joukkuekilpailu | |
Pronssia | Berliini 1936 | joukkuekilpailu |
Aleksanteri (Ale) Saarvala (alk. Schabarin, 9. huhtikuuta 1913[1] Viipuri – 7. lokakuuta 1989 Toronto, Kanada) oli suomalainen telinevoimistelija ja olympiavoittaja.
Saarvalasta tuli kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen voimistelun olympiavoittaja Berliinin kisoissa 1936. Saarvala on myös Suomen ensimmäinen olympiavoittaja muissa kesälajeissa kuin yleisurheilussa ja painissa. Ensimmäisen päivän pakollisissa liikkeissä hän sai rekkisuorituksestaan 9,7 pistettä, mihin ylsivät myös saksalaiset Konrad Frey ja Alfred Schwarzmann. Toisen päivän vapaavalintaisista liikkeistä Saarvala sai 9,667 pistettä mutta Frey sai vain 9,567 ja Schwarzmann 9,533 pistettä, joten vaikka Saarvala ei ollutkaan toisen päivän paras rekillä, voitti hän kultaa. Joukkuekilpailussa Suomi sai pronssia.[2]
Lontoon olympiakisoissa 1948 Saarvala sai toisen kultamitalinsa, tällä kertaa joukkuekilpailussa. Rekillä hän sijoittui neljänneksi.
Saarvala edusti Kelkkalan Kisailijoita ja Tampereen Voimistelijoita. Hän muutti Kanadaan 1957 ja kuoli siellä 1989.[3]
Saarvala on kuvattuna huhtikuussa 1945 julkaistussa, Aarne Karjalaisen suunnittelemassa postimerkissä (arvoltaan 2 + 1 markkaa). Merkin lisämaksulla tuettiin Urheilurahastoa ja sen työtä urheilun hyväksi.
Kalle Päätalon omaelämäkerrallisen Iijoki-romaanisarjan teoksessa Iijoen kutsu esiintyy useaan otteeseen Olli Kaartola -niminen muurari, joka on voittanut kultaa Berliinin ja Lontoon olympialaisissa. Päätalolla oli tapana muuttaa etenkin tamperelaisten todellisuuspohjaisten henkilöidensä nimet. Romaanissa esiintyvän Olli Kaartolan Päätalon lukijat katsovat vastaavan reaalimaailman Ale Saarvalaa. (Kts. esim. Kalle Päätalo, Iijoen kutsu, sivu 196, Gummerus 1990).
Muutettuaan 1950-luvulla Kanadaan hän työskenteli rakennusmiehenä ja akrobaattina. Hän loukkaantui vaikeasti 1970-luvulla pudottuaan rakenuksen katolta, mutta toipui putoamisvammoistaan.[4]
1896: Hermann Weingärtner | 1900: ei kilpailtu | 1904: Anton Heida / Edward Hennig | 1908–1920: ei kilpailtu | 1924: Leon Štukelj | 1928: Georges Miez | 1932: Dallas Bixler | 1936: Aleksanteri Saarvala | 1948: Josef Stalder | 1952: Jack Günthard | 1956: Takashi Ono | 1960: Takashi Ono | 1964: Boris Šahlin | 1968: Akinori Nakayama / Mihail Voronin | 1972: Mitsuo Tsukahara | 1976: Mitsuo Tsukahara | 1980: Stojan Deltšev | 1984: Shinji Morisue | 1988: Vladimir Artjomov / Valeri Ljukin | 1992: Trent Dimas | 1996: Andreas Wecker | 2000: Aleksei Nemov | 2004: Igor Cassina | 2008: Zou Kai | 2012: Epke Zonderland | 2016: Fabian Hambüchen | 2020: Daiki Hashimoto | 2024: Shinnosuke Oka |