Aleksandr Fjodorovitš Možaiski (ven. Алекса́ндр Фёдорович Можа́йский, 21. maaliskuuta 1825 Ruotsinsalmi – 1. huhtikuuta 1890 Pietari) oli venäläinen kontra-amiraali ja ilmailun edelläkävijä.
Aleksandr Možaiski valmistui Pietarin merisotakoulusta vuonna 1841. Sen jälkeen hän palveli Venäjän sotalaivastossa ja työskenteli välillä talonpoikaisreformin parissa vuosina 1862–1879. Možaiski erosi laivaston palveluksesta kenraalimajurina vuonna 1882. Vuonna 1886 hän sai kontra-amiraalin arvon.[1]
Možaiski kiinnostui ilmailusta 1850-luvulla. Vuonna 1876 hän rakensi hevosvaljakon vetämän purjelentokoneen, jolla hän nousi kahdesti ilmaan. Seuraavina vuosina hän esitteli jousimekanismilla ja potkurilla varustettuja malleja. Vuonna 1881 Možaiski sai Venäjän ensimmäisen lentokoneen pantentin. Samana vuonna hän toi Britanniasta kaksi höyrykonetta, joita oli tarkoitus käyttää koneen voimanlähteinä. Možaiski ryhtyi rakentamaan lentokonettaan Pietarin lähellä Kraasselassa kesällä 1882. Seuraavana kesänä valmistunut höyrykoneella toiminut kolmipotkurinen yksitaso oli Venäjän ensimmäinen kokeiluvaiheeseen yltänyt lentokone. Kaksi vuotta kestäneen kokeilu- ja viimeistelyvaiheen jälkeen Možaiskin kone oli valmis nousemaan ilmaan heinäkuussa 1885. Puisia kiskoja pitkin kiihdyttäessään kone kallistui ja sen siipi särkyi. Možaiskin tarkoituksena oli jatkaa kokeita ja asentaa koneeseen kolme 15 kilowatin höyrykonetta, mutta kuolema keskeytti hänen aikeensa.[2]
Stalinin Neuvostoliitossa Možaiskia pidettiin lentokoneen keksijänä[3]. Myöhemmin Možaiskin konetta luonnehdittiin yhdeksi ensimmäisistä yrityksistä rakentaa ihmisen ohjaama lentokone[1]. Tuutarin taajama nimettiin keksijän kunniaksi Možaiskiksi vuonna 1950. Pietarissa on kaksi hänelle omistettua muistomerkkiä.[4]