Aleksanteri Aava | |
---|---|
Aava vuonna 1947 |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Aleksanteri Kuparinen |
Syntynyt | 19. huhtikuuta 1883 Sakkola |
Kuollut | 11. maaliskuuta 1956 (72 vuotta) Saari |
Kansalaisuus | Suomi |
Ammatti | runoilija |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | suomi |
Palkinnot | |
Valtiopalkinto teoksesta Musta Lintu |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Aleksanteri (Santeri) Kuparinen, kirjailijanimeltä Aleksanteri Aava (19. huhtikuuta 1883 Riiska, Sakkola – 11. maaliskuuta 1956 Saari) oli Karjalan kannaksella elänyt suomalainen pienviljelijä ja runoilija.
Aavan vanhemmat olivat talollinen, nahkuri ja lautamies Matti Juhonpoika Kuparinen ja Emilia Martintytär Karvanen (Karvonen). Hän kävi kansakoulun ja suoritti 1901 Uudenkirkon kansanopiston. Aava toimi sen jälkeen pienviljelijänä Sakkolassa aina vuoteen 1939 saakka ja hän oli myös Sakkolan kunnanvaltuuston jäsen. Talvisodan jälkeen Aavan perhe muutti evakkoon Saaren kuntaan Mikkolanniemen kylään jossa Aava sitten vietti viimeiset elinvuotensa.
Aava sai valtionpalkinnon vuonna 1917 ilmestyneestä runokokoelmastaan Musta lintu. Unto Kupiainen lausui Aavan runoudesta seuraavaa:
»Aavan runo kasvaa suoraan kalevalais-kantelettarelaisen laulun pohjalta ja niin läheltä luontoa, että lukija suorastaan tuntee siinä metsän tuoksun ja kuulee luonnon hiljaisuuden puhuvan.»
Aava oli naimisissa vuodesta 1911 Helena Riikosen kanssa, ja heillä oli seitsemän lasta.
Onni Pursiaisen veistämä Aleksanteri Aavan rintakuva pystytettiin 1961 Lempäälään.[1][2]