Alfa Romeo 33 | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Italia |
Valmistaja | Alfa Romeo |
Valmistusvuodet | 1983–1995 |
Korimalli |
5-ovinen hatchback 5-ovinen farmari |
Luokka | C-segmentti |
Edeltäjä |
Alfa Romeo Alfasud Alfa Romeo Arna |
Seuraaja | Alfa Romeo 145/146 |
Tekniset tiedot | |
Moottori |
R3 B4 |
Iskutilavuus | 1,2–1,8 l |
Polttoaine |
bensiini diesel |
Vetotapa |
etuveto neliveto |
Vaihteisto | 5-vaihteinen manuaali |
Alfa Romeo 33 on Alfa Romeon vuosina 1983–1995 valmistama alemman keskiluokan henkilöautomalli, joka korvasi Alfa Romeo Alfasudin. Vain hieman myöhemmin valmistaja toi markkinoille myös samaa kokoluokkaa edustavan edullisemman Arna-mallin, joka kehitettiin yhteistyössä Nissanin kanssa. Alfa Romeo Arna oli käytännössä uudelleennimetty Nissan Cherry, jossa oli Alfa Romeon moottori ja joitain muita teknisiä komponentteja. Se ei kuitenkaan menestynyt, ja valmistus päättyi vuonna 1987, jolloin ainoaksi keskikokoluokan autoksi Alfa Romeon mallistoon jäi 33. Alfa Romeo 33:n korvaajiksi esiteltiin vuonna 1994 uudet 145- ja 146-mallit.
Alfa Romeo 33 esiteltiin vuonna 1983 viisiovisena hatchbackina. Se perustui tekniikaltaan hyvin pitkälti edeltäjäänsä Alfasudiin. Hieman myöhemmin saapui myös farmarimalli, jossa oli Subarun kehittämä nelivetojärjestelmä.[1]
Auton 1,2- (68 hv), 1,3- (79 hv) ja 1,5-litraiset (85/95 hv) nelisylinteriset bokserimoottorit periytyivät suoraan edeltäneestä Alfasudista. Vuodesta 1986 lähtien saatavilla oli myös 1,8-litrainen (73 hv) dieselmoottori, joka oli poikkeuksellisesti vain kolmesylinterinen.
Vuodelle 1987 33-mallistoa uudistettiin. Uutena moottorina oli 1,7-litrainen (118 hv), mutta farmarimallin nelivedosta luovuttiin.[1] Ulkonäöllisistä muutoksista huomattavin oli uusi etusäleikkö. Ohjaamossa kojelauta ja ohjauspyörä uusittiin.
Vuonna 1990 Alfa Romeo 33 koki perusteellisemman kasvojenkohotuksen, jossa sen ulkoasua muutettiin uudempaa 164-mallia vastaavaksi. Uusi nelivetomalli oli nimeltään Permanent 4, jossa normaalisti 95 prosenttia välitetään etupyörille, mutta tarpeen vaatiessa enintään 65 prosenttia tehosta pystytään välittämään takapyörille.[1] Vuonna 1992 nelivetomallin nimeksi vaihtui Q4.