Alfa Romeo Giulia | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Italia Portugali Zimbabwe |
Valmistaja | Alfa Romeo |
Valmistusvuodet | 1962–1978 |
Korimalli |
4-ovinen sedan 4-ovinen farmari |
Luokka | D-segmentti |
Edeltäjä | Alfa Romeo Giulietta (1954) |
Seuraaja | Alfa Romeo Giulietta (1977) |
Teknisesti samankaltaisia |
Alfa Romeo 105/115-sarja Alfa Romeo 1750/2000 Alfa Romeo Spider |
Tekniset tiedot | |
Moottori | R4 |
Iskutilavuus | 1,3–1,8 l |
Polttoaine |
bensiini diesel |
Vetotapa | takaveto |
Vaihteisto |
4-vaihteinen manuaali 5-vaihteinen manuaali |
Alfa Romeo Giulia on Alfa Romeon vuosina 1962–1978 valmistama ylemmän keskiluokan automalli, joka korvasi Alfa Romeo Giuliettan. Mallin seuraajaksi tuli uusi Giulietta. Sedanin lisäksi valmistettiin myös pieniä määriä farmarikorisia Giulia-malleja.
Alfa Romeo Giulia esiteltiin kesäkuussa 1962 TI-mallina, jossa oli 1,6-litrainen (92 hv) moottori. Edeltäjäänsä Giuliettaan verrattuna uusi malli oli muotoilultaan kulmikkaampi, mutta sen korin ilmanvastuskerroin oli silti alhainen 0,33. Seuraavana vuonna esiteltiin Giulia TI Super, jota valmistettiin ainoastaan 500 kappaletta. Siinä oli levyjarrut kaikissa pyörissä ja erillisistuimet edessä, joiden väliin lattialle vaihteenvalitsin oli sijoitettu. Moottorin teho oli nostettu 112 hevosvoimaan. Levyjarrut kaikissa pyörissä tulivat myöhemmin samana vuonna vakiovarusteeksi kaikissa malleissa, ja vuodesta 1964 lähtien lattialle sijoitetun vaihteenvalitsimen sai halutessaan lisävarusteena.[1]
Vuonna 1964 esiteltiin Giulia 1300, jossa oli 1,3-litrainen (78 hv) moottori. Se erosi muista malleista siten, että siinä oli vain kaksi ajovaloa ja nelivaihteinen manuaalivaihteisto. Etuistuimet olivat erilliset ja vaihteenvalitsin niiden välillä lattialla. Vuonna 1966 saapui myös 1300 TI, jossa moottorin teho oli nostettu 82 hevosvoimaan ja vaihteisto oli viisivaihteinen.[1]
TI- ja TI Super -mallien väliin esiteltiin vuonna 1965 Super, jossa 1,6-litraisen moottorin teho oli 98 hevosvoimaa. 1300 Super korvasi 1300- ja 1300 TI -mallit vuonna 1970.[1]
Vuonna 1971 Superin teho nousi 102 hevosvoimaan ja se sai kaksipiirisen jarrujärjestelmän. Vuonna 1974 mallin nimi vaihtui Nuova Superiksi.[1]
Yksi Giulian viimeisistä malliversioista oli vuonna 1976 esitelty dieselmalli, jossa oli Perkinsin 1,8-litrainen (55 hv) moottori. Malli vastasi muilta osin Nuova Superia.[1]