Alfred Percy Sinnett (18. tammikuuta 1840 – 26. kesäkuuta 1921) oli brittiläinen kirjailija, toimittaja ja teosofi.
Alfred Sinnettin isä oli toimittaja ja äiti kirjailija. Hänen opintonsa jäivät kesken. Vuodesta 1859 vuoteen 1870 kirjoitti useisiin lehtiin ja oli ulkomaankirjeenvaihtajana eri puolilla maailmaa. Hän muun muassa haastatteli mormonien johtajaa Brigham Youngia Salt Lake Cityssä.[1] Alfred Sinnett oli naimisissa Patience Sinnettin kanssa vuodesta 1870.
Vuonna 1872 Sinnett muutti Intiaan Allahabadiin, jossa hän työskenteli toimittajana The Pioneer -lehdessä, joka oli suurin Intiassa ilmestyvä englanninkielinen sanomalehti.[2] Vuonna 1879 hän tutustui Teosofisen liikkeen perustajaan Helena Blavatskyyn ja Henry Steel Olcottiin, joille tarjosi asunnon.[3] Vuonna 1880 Blavatsky ja Olcott viettivät myös kuusi viikkoa Sinnettin kesäasunnolla Shimlassa. Vierailujen aikana Sinnett vakuuttui siitä, että Blavatskyllä on yliluonnollisia kykyjä, ja lupasi tälle näkyvyyttä lehdessään sekä kykeni tarjoamaan yhteyksiä merkkihenkilöihin sekä siten hankkimaan teosofialle uskottavuutta.[4] Kirjassaan The Occult World (1881) hän kuvasi yksityiskohtaisesti Blavatskyn tekemiä taikoja, kuten savukkeiden kadottamistemppuja sekä vesipullojen ilmestymistä eväskoriin kesken retken. Lisäksi Blavatsky oli löytänyt kadonneen korun. Sinnett kirjoitti, että julkaistuaan tarinoita lehdessä hänelle naureskeltiin.[3]
Merkittävin tapahtuma liittyi kuitenkin ns. mahatmakirjeisiin. Blavatskyn tarinan mukaan Tiibetissä asuvat Salaisen Veljeskunnan jäsenet ohjasivat teosofien toimintaa mm. ilmestymällä hänelle astraaliruumiina tai telepaattisesti antamillaan ohjeilla ja paljastamalla salatietoa. Sinnett kysyi, voisiko Blavatsky toimittaa heillä hänen kirjeensä. Hänen hämmästyksekseen Blavatsky lähetti kirjeen paranormaalein keinoin ja myös vastaus materialisoitui. Sinnett ja hänen vaimonsa saivat useita kirjeitä Blavatskyn kautta. Joillakin kerroilla vastaus palasi jopa samassa kirjekuoressa, jonka hän oli antanut Blavatskylle, ja niin nopeasti, että sitä ei olisi voinut tavanomaisin keinoin kuljettaa Tiibetiin ja takaisin.
Kirjeet vakuuttivat Sinnettin, ja hän julkaisi niiden pohjalta kirjan The Esoteric Buddhism vuonna 1883. Se nosti Sinnettin liikkeen merkkihenkilöksi, kun mahatmat näyttivät valinneen hänet ikiaikaisen viisauden välittäjäksi. Kirjassa Sinnett toi esiin mm. juurirotuopin, jonka Blavatsky julkaisi omissa nimissään vasta myöhemmin kirjoittamassaan Salainen oppi -kirjassa.[5] Myös Rudolf Steiner omaksui myöhemmin juurirotuopin, mutta hänelle rotu oli enemmän kulttuurinen käsite kuin rotu aineellisessa merkityksessä.[6]
Hämmentävien kirjoitustensa vuoksi Sinnett joutui luopumaan työstään Pioneerissa ja palasi Englantiin vuonna 1883. Samana vuonna Blavatskyn avustajina toimineet Coulombit paljastivat Blavatskyn taikatempuissa käyttämiä menetelmiä sekä Blavatskyn heille lähettämiä kirjeitä, joissa niitä ohjeistettiin.[4][7] Myös teosofien keskuudessa oli epäilyjä rehellisyyden suhteen. Englannissa Sinnett toimi Teosofisen seuran Lontoon kahtia jakautuneen loosin johtajana ja oli teosofisen yhteisön merkittävin hahmo aina vuoteen 1887 saakka, jolloin Blavatsky palasi Lontooseen ja perusti kilpailevan loosin. Sinnett sai selville, että osa hänen saamistaan kirjeistä ei ollutkaan mahatmojen fyysisesti kirjoittamia vaan Blavatskyn kautta kanavoituja, ja hän alkoi kritisoida niitä vääräoppisiksi.[8] Sinnett kirjoitti vuonna 1905, että Blavatskyn toimiminen kanavoijana oli saattanut saastuttaa joitakin kirjeistä. Hän selitti kuitenkin valinneensa Esoteeriseen Buddhismiin ottamansa huolellisesti, eikä halunnut kaikkia kirjeitä julki.[9]
Sinnett kuoli 6. kesäkuuta 1921. Hänen saamansa mahatmakirjeet julkaistiin kokonaisuudessaan vasta kaksi vuotta myöhemmin.[10] Kriittisen näkemyksen mukaan mitään mahatmoja ei ollut, vaan kirjeet olivat Blavatskyn aikaansaannoksia.[11]