Alphege tai Ælfheah (s. 953 tai 954[1] –1012) oli englantilainen pyhimys ja Canterburyn arkkipiispa.[2] Viikingit surmasivat hänet vuonna 1012, minkä vuoksi häntä pidettiin kansallissankarina, ja hänet kanonisoitiin 1078.
Alphege syntyi vuonna 953 tai 954 aatelisperheeseen Westonin kylässä Somersetissä, mistä hän lähti munkiksi Deerhurstin luostariin. Jonkin ajan kuluttua hän siirtyi Glastonburyyn, missä hänestä tuli priori. Hän toivoi kuitenkin vielä eristäytyneempää elämää ja päätti elää erakkona lähellä Bathin kuumia lähteitä. Monet opetuslapset seurasivat häntä. Vuonna 984 Pyhä Dunstan suostutteli hänet Winchesterin piispaksi Æthelwoldin kuoltua[3] Tänä aikana hän tuli tunnetuksi hurskaasta elämästään ja köyhien auttamisesta[4]. Kuningas Ethelred Neuvoton lähetti hänet neuvottelemaan rauhasta Norjan kuninkaan Olav Tryggvasonin kanssa vuonna 994. Olav lupasi ettei hyökkäisi enää Englantiin.[3]
Alphege oli Winchesterissä piispana 22 vuotta, kunnes hänet valittiin Canterburyn arkkipiispaksi Ælfricin kuoltua ja hän matkusti Roomaan noutamaan arkkipiispan arvomerkin palliumin paavi Johannes XVIII:ltä. Arkkipiispana hän edisti Dunstanin pyhimyskulttia, minkä lisäksi hän toi Pyhän Swithunin pään Winchesteristä pyhäinjäännökseksi.[1]
Ryöstöretkellä olleet viikingit ottivat Alphegen vangiksi 1011 ja vaativat hänen vapauttamisestaan suurempaa summaa kuin mitä Canterburyn asukkailla oli varaa maksaa. Alphege ei suostunut siihen, että hänet olisi vapautettu lunnaita vastaan, joten humalaiset viikingit surmasivat hänet ja paloittelivat ruumiin. Aikalaislähteiden mukaan lopullisen surmaniskun antoi Alphegen kristinuskoon käännyttämä tanskalainen Thrum.[3] Alphegesta tuli kansallissankari ja Greenwichiin rakennettiin kirkko hänen marttyyrikuolemansa paikalle.[5]
Perimätiedon mukaan Alphegen vereen kastunut kuollut oksa kasvatti lehtiä. Hänet haudattiin St Paulin katedraaliin, missä hänen ruumiinsa oli suosittu pyhiinvaelluskohde. Englannin valtaistuimelle noussut Knuut Suuri käski siirtää ruumiin Canterburyn tuomiokirkkoon vuonna 1023 juhlallisin seremonioin.[1] Myöhempi arkkipiispa Lanfranc kyseenalaisti hänen marttyyriytensä, mutta Anselm Canterburylainen totesi, että Alphege kuoli puolustaessaan oikeutta[6].
Paavi Gregorius VII kanonisoi Alphegen vuonna 1078. Hauta avattiin vuonna 1105 ja ruumiin havaittiin olevan mädäntymätön[4], mikä johti häntä kunnioittamaan tulleitten pyhiinvaeltajien määrän kasvuun[6]. Hänen pyhäinjäännöksiään on Glastonburyssä, Readingissa, Durhamissa ja Westminster Abbeyssä. Taiteessa hänet esitetään paimenena puolustamassa laumaansa.[7] Alphegen virallinen juhlapäivä on 19. huhtikuuta ja hänen tunnuksensa eli embleeminsä on kirves[4]. Thomas Becketin väitetään ylistäneen häntä ennen omaa marttyyrikuolemaansa Canterburyn tuomiokirkossa[1] ja Becketin kultti sai jopa suuremman suosion kuin Alphege[6].
Bathissa on Alphegelle omistettu kirkko, jonka on suunnitellut arkkitehti Giles Gilbert Scott[1]. Greenwichissä on hänen kuolinpaikallaan ollut kolme kirkkoa, joista nykyinen valmistui vuonna 1718[8]. Solihullissa on keskiajalta peräisin oleva kirkko, joka on myös Alphegelle omistettu[9].
Edeltäjä: Ælfric |
Canterburyn arkkipiispa 1006–1012 |
Seuraaja: Lyfing |