Alpine A110

Alpine A110
Valmistustiedot
Valmistaja	Alpine
Valmistusvuodet	1961–1977
Korimalli	Berlinette
Luokka	Urheiluauto
Muotoilija	Giovanni Michelotti
Edeltäjä	Alpine A108
Seuraaja	Alpine A310
Tekniset tiedot
Rakenne	takamoottori
Moottori	1.1 L, 1.2 L, ja 1.3 L R8 Major/Gordini R4; 1.5 L Lotus Europa R4; 1.3 L ja 1.6 L Renault R4
Polttoaine	Bensiini
Vetotapa	takaveto
Vaihteisto	5-vaihteinen manuaalivaihteisto
Mitat
Massa	706 kg
Pituus	4 050 mm
Akseliväli	2 271 mm
Leveys	1 500 mm
	Infobox OK

Tämä artikkeli käsittelee alkuperäistä Alpine A110 -mallia. Vuoden 2017 mallista on oma artikkeli.

Alpine A110 (tunnetaan myös nimillä Renault Alpine, Alpine-Renault ja Berlinette) oli ranskalaisen Alpinen vuodesta 1961 vuoteen 1977 valmistama takamoottorinen urheiluauto. Sen edeltäjämalli oli Alpine A108. Autossa käytettiin kaikkien Alpine-autojen tavoin Renault’n moottoreita ja muuta tekniikkaa.

Historia

Kun edeltävä malli A108 käytti Renault Dauphinen osia, A110 perustui puolestaan Renault 8 -malliin. Koriversioina esiteltiin aluksi umpikorinen ”Berlinetta” ja sitten avomalli. Kori on tehty lujitemuovista teräskehikon päälle. Moottorivaihtoehtoina oli aluksi Renault 8 -mallissa käytetty 1,1 litran moottori ja 95 hevosvoimaa (SAE) tuottanut R8 Gordini -moottori. Myöhemmin autoon sai Renault 16 -malliin pohjautuvan moottorin, joka tarjosi 125 hevosvoimaa (DIN).

Menestys ralleissa

A110 saavutti mainetta 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa voitokkaana ralliautona, joka saavutti muun muassa kolmoisvoiton Ranskan Alppirallissa 1969.^[2] Kolmannelle tilalle autolla ajoivat suomalaiset Jorma Lusenius ja Seppo Halme. Vuonna 1971 auto voitti Monte Carlo -rallin kuljettajana ruotsalainen Ove Andersson. 1970-luvun alkuvuosina Renault osti Alpine-tehtaan kokonaan itselleen ja 1973 perustettiin rallin maailmanmestaruussarja WRC , jolloin Renault alkoi kilpailla siinä A110-mallilla. Tehdastallin vakiokuljettajia olivat Bernard Darniche, Jean-Pierre Nicolas ja Jean-Luc Thérier, ja heidän lisäkseen käytettiin ”vierailevia tähtiä” kuten Jean-Claude Andruet, joka voitti 1973 Monte Carlo -rallin. Ralleissa käytettiin tuolloin 1,8 litran moottoria.

Vuonna 1974 varta vasten ralliautoksi suunniteltu Lancia Stratos aloitti voittokulkunsa WRC-rallimaailmassa, ja takamoottorisen A110:n aika alkoi olla ohi huolimatta yrityksistä parantaa sen ominaisuuksia.

Muita versioita

Alpine A110 -mallia rakensi Alpinen Dieppen tehtaan lisäksi Meksikossa Diesel Nacional (DINA) -yhtiö nimellä Dinalpin^[3] sekä Bulgariassa SPC Metalhimin ja ETO Bulenin muodostama osuuskunta nimellä Bulgaralpine. Bulgaralpinea valmistettiin noin 100 kappaletta ja ne kaikki jäivät Bulgarian sisämarkkinoille.^[4]

WRC-voitot

#	Vuosi	Osakilpailu	Kuljettaja	Kartanlukija
1	1973	42. Monte Carlo -ralli	Jean-Claude Andruet	Michèle 'Biche' Petit
2	1973	7. Portugalin ralli	Jean-Luc Thérier	Jacques Jaubert
3	1973	16. Marokon ralli	Bernard Darniche	Alain Mahé
4	1973	21. Akropolis-ralli	Jean-Luc Thérier	Christian Delferrier
5	1973	15. Sanremon ralli	Jean-Luc Thérier	Jacques Jaubert
6	1973	17. Korsikan ralli	Jean-Pierre Nicolas	Michel Vial

Lähteet

↑ Autojen muotoilijat ajovalo.net. Viitattu 25.7.2017.
↑ Coupe des Alpes 1969 - Final results eWRC.cz. Viitattu 30.10.2017 (englanniksi).
↑ Perkins, Chris: This Dinalpin A110 Is the Hot Rod Renault Alpine of Mexico Roadandtrack.com. 17.5.2016. Viitattu 30.10.2017 (englanniksi).
↑ Little History About Bulgaralpine alpinea110.net. Viitattu 30.10.2017 (englanniksi).

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alpine A110 Wikimedia Commonsissa

Alpine A110 Suomen Renault-kerhon sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)

Renault-mallit

Nykyiset	Alaskan \| Arkana \| Austral \| Captur \| Kiger \| Kwid \| Triber \| Twingo \| Clio \| Duster \| Sandero \| Mégane \| Kangoo \| Scénic \| Taliant \| Talisman \| Espace \| Koleos
Numeraaliset	3 \| 4 \| 5 \| 6 \| 7 \| 8 \| 9 \| 10 \| 11 \| 12 \| 14 \| 15 \| 16 \| 17 \| 18 \| 19 \| 20 \| 21 \| 25 \| 30
Nimelliset	Alliance/Encore \| Fluence \| Fuego \| Kadjar \| Medallion \| Safrane \| Premier \| Torino \| Rodeo \| Avantime
Toisen maailmansodan jälkeiset	4CV \| Caravelle \| Colorale \| Dauphine \| Dauphinoise \| Floride \| Frégate \| Ondine
Maailmansotien väliset	Celtaquatre \| Juvaquatre \| Nervastella \| Primaquatre \| Reinastella \| Viva Grand Sport \| Vivaquatre \| Vivasix
Ensimmäistä maailmansotaa edeltävät	10CV \| 12CV \| 35CV \| 40CV \| 50CV / 50/60CV \| A \| AG/AG-1 \| B \| C \| D \| E \| G/H/J \| L/M \| N(a)/N(b)/S \| N(c)/Q/U(a/e) \| R/T \| U \| AS/V \| X/X-1 \| Y
Alpine–Renault	A106 \| A108 \| A110 \| A305 \| A310 \| A610/GTA
Renault Sport	Clio Renault Sport \| Spider \| Mégane Renault Sport \| Clio V6 Renault Sport
Konseptit	Alpine 210 RS \| Altica \| Argos \| BRV \| Espace F1 \| EPURE \| EVE \| Egeus \| Etoile Filante \| Fiftie \| Initiale \| Koléos \| Laguna \| Mégane \| Next \| Racoon \| Scénic \| Talisman \| VESTA 2 \| Wind \| Steppe
Paketti- ja kuorma-autot	Estafette \| Fourgonette \| Kangoo \| Express \| Kerax \| Magnum \| Mascott \| Master \| Messenger \| Midlum \| Trafic \| 50-sarja
Dacia-merkki	Lodgy \| Logan \| Sandero \| Duster \| Dokker
Renault-Samsung Motors	SM3 \| SM5 \| SM7

Käännös suomeksi

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Alpine A110

[1] Autojen muotoilijat ajovalo.net. Viitattu 25.7.2017.

[2] Coupe des Alpes 1969 - Final results eWRC.cz. Viitattu 30.10.2017 (englanniksi).

[3] Perkins, Chris: This Dinalpin A110 Is the Hot Rod Renault Alpine of Mexico Roadandtrack.com. 17.5.2016. Viitattu 30.10.2017 (englanniksi).

[4] Little History About Bulgaralpine alpinea110.net. Viitattu 30.10.2017 (englanniksi).

[1]

[2]

[3]

[4]