Alprenololi

Alprenololi
Alprenololi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
1-(propan-2-yyliamino)-3-(2-prop-2-enyylifenoksi)propan-2-oli
Tunnisteet
CAS-numero 13655-52-2
ATC-koodi C07AA01
PubChem CID 2119
DrugBank DB00866
Kemialliset tiedot
Kaava C15H23NO2 
Moolimassa 249,344
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 80–90 %
Metabolia ?
Puoliintumisaika 2–3 h
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa oraalinen

Alprenololi (kauppanimi Aptin) (l-(2-allyylifenoksi)-3-isopropyyliaminopropan-2-oli) on epätyypillinen eli ei-selektiivinen beetasalpaaja. Se on lääke, jota on käytetty sydämen ja verenkierron sairauksissa. Lääke omaa lievää sydäntä stimuloivaa eli sympatomimeettistä vaikutusta.[1] Alprenololin tarkemmat hoitoaiheet eli indikaatiot ovat olleet: angina pectoris, nopeat arytmiat, hypertoniatilat, hermostoperäiset sydänvaivat (kuten vapina, sydämentykytys ja paniikkioireilu)[2] sekä leikkaussalikäyttö: jolloin sitä on annettu infuusioliuoksena tiputuksessa.[3]

Lääkettä on valmistanut Hässle kloridisuolona. Sen lääketablettien vahvuudet ovat olleet 50, 100 ja 200 (joista viimeinen duretter eli retard-muotoisena) milligrammaa vaikuttavaa lääkeainetta/tabletti. Tavallisesti alprenololia otettiin enintään 2 x vuorokaudessa. Lisäksi on käytössä ollut intravenoosisti infuusiona eli annettava ruiskemuotona á 10 ml lääkeampulli. Siinä vaikuttavaa ainetta on ollut 1 mg/ml.[4]

Vasta-aiheina on tunnettu vaikea diabetes mellitus sekä astmaattisuus, ja joitakin muita keuhkotauteja. Tietyt lähinnä eetterillä, kloroformilla tai halotaanilla annettavat nukutukset muodostivat vasta-aiheen leikkauskäytössä (bradykardian riski), pahemmanlaatuinen AV-katkos myös sydämen toimintaan liittyen.[3]

Alprenololin kemiallinen kaava on C15H23NO2, moolimassa 249,349 g/mol ja CAS-numero 13655-52-2.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977. s. 50
  2. ↑ Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977. s. 49
  3. ↑ a b Pharmaca Fennica 1976 (PF-76): s. 400
  4. ↑ Pharmaca Fennica 1976 (PF-76): s. 27
  • Tuomi, Eero & Olli, Marcus & Alfering, Sirkku: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS-Wsoy, 1977. ISBN 951-0-06936-1. (s.49-50)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beetasalpaajat
Epäselektiiviset beetasalpaajat
β1-selektiiviset salpaajat
β2-selektiiviset salpaajat

butoksamiini

Beeta- ja alfasalpaajat