Alternativet

Alternativet
Perustettu	27. marraskuuta 2013
Puheenjohtaja	Franciska Rosenkilde
Ideologia	vihreä liike[1]
Poliittinen kirjo	keskusta-vasemmisto
Kansankäräjät[2]	6 / 179 (2022)
Euroopan parlamentti[3]	0 / 14 (2019)
Alueet	0 / 205 (2021)
Kunnat	5 / 2 436 (2021)
Nuorisojärjestö	Alternativets Unge
Kotisivu	alternativet.dk
Infobox OKNimi-testi OK

Alternativetin ehdokkaat Rune Wingård ja Uffe Elbæk keräämässä allekirjoituksia Kööpenhaminassa syyskuussa 2014.

Alternativet (suom. Vaihtoehto) on tanskalainen vihreä puolue, jonka perusti marraskuussa 2013 entinen kulttuuriministeri Uffe Elbæk, joka oli aiemmin edustanut Radikaalia Venstreä.^[4]

Alternativet osallistui ensimmäisen kerran vaaleihin vuoden 2015 kansankäräjävaaleissa, missä se ylitti kahden prosentin äänikynnyksen saaden lähes viisi prosenttia äänistä ja yhdeksän paikkaa kansankäräjille.^[1] Puolue ajoi vaaliohjelmassaan muun muassa 30-tuntista työviikkoa ja täysin uusiutuvaan energiaan tukeutuvaa taloutta. Alternativetin puheenjohtaja Elbæk lupasi myös tukea sosiaalidemokraattien Helle Thorning-Schmidtiä pääministeriksi.^[5]

Arvot ja politiikka

Alternativet on kertonut haluavansa elinvoimaista ja osallistavaa poliittista kulttuuria, jossa panostetaan osallistumiseen ja sitoutumiseen. Puolueella on kuusi ydinarvoa, jotka luonnehtivat puolueen työprosesseja niin sisäisesti, ulkoisesti kuin politiikan suunnittelussa. Nämä arvot ovat rohkeus, anteliaisuus, läpinäkyvyys, nöyryys, huumori ja empatia. Perustamisvaiheessa puolue kutsui tanskalaisia osallistumaan puolueen ohjelman kehittämiseen. Keväällä 2014 puolueen ohjelman suunnitteluun osallistui yli 700 henkilöä 20 tilaisuudessa.^[6]

Alternativet työskentelee sääntöjensä mukaan kestävän siirtymän puolesta ja vihreys on vallitseva piirre niin politiikassa kuin visuaalisessa ilmaisussa. Puolue kannattaa taloudellisen kestävyyden ohella myös vihreyttä ja sosiaalista kestävyyttä. Ilmasto, ympäristö ja luonto ovat hallitsevia poliittisia teemoja. Muita tärkeitä teemoja ovat yrittäjyys, tasa-arvo ja monimuotoisuus, kannabiksen käytön laillistaminen sekä kansalaispalkan ajaminen. Vaikka Alternativet on korostanut perinteisestä vasemmisto-oikeisto-jaosta luopumista, niiden poliittisia teemoja on luonnehdittu vasemmistolaisiksi.^[6]

Historia

Alternativet perustettiin 23. marraskuuta 2013 entisen Radikaali Venstren kulttuuriministeri Uffe Elbækin toimesta, joka oli eronnut puolueesta 17. syyskuuta 2013. Puolueen esittelivät Uffe Elbæk ja Josephine Fock Christiansborgissa 27. marraskuuta 2013. Fock oli toiminut aikaisemmin mm. ammattiyhdistysliikkeessä. Alternativet asetti ehdokkaita kansankäräjävaaleissa 2015 ja puolueen listakirjaimeksi annettiin Å.^[6]

Kahden itsenäisen puolueen, Vegaanipuolueen ja Vihreiden yhteenliittymä Grøn Alliance liitettiin Alternativetiin 19. syyskuuta 2022. Tarkoituksena oli lisätä vihreän siiven mahdollisuuksia kansankäräjillä seuraavissa vaaleissa. Lokakuussa 2022 puolueeseen liitettiin myös Klimapartiet Momentum, jonka Alternativet entinen kansanedustaja Theresa Scavenius oli perustanut maaliskuussa 2021.^[6]

Organisaatio

Osallistavuus

Altertnativetin tarkoitus on olla puolueen ohella myös poliittinen liike, ja siten Alternativet on luonut monia erilaisia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia puolueen poliittisiin päätöksiin. Esimerkkejä ruohonjuuritason demokratiasta on ollut digitaalisen osallistumisen mahdollisuus puoluekokouksissa. Jäsenyysmandaatti antaa puolueen jäsenille mahdollisuuden päättää, kuinka puolueen tulisi äänestää kansankäräjillä eriävien mielipiteiden tilanteessa. Tällainen äänestys toteutettiin neljä kertaa kaudella 2017-2019.^[6]

Puoluekoneisto

Alternativetilla on myös useita piirteitä, jotka ovat yhteneväisiä vakiintuneiden puolueiden kanssa. Puolue on järjestäytynyt kansalliseen, alueellisiin ja paikallisiin yhdistyksiin. Puolueella on noin 100 paikallista puolueyhdistystä kymmenessä vaalipiirissä. Puolueenjäseneksi voi liittyä kuka tahansa puolueen asiaa kannattava henkilö. Jokaisella jäsenellä on äänioikeus puoluekokouksessa. Puoluekokouksessa valitaan puolueen johtaja ja johtokunta. Johtokunta käyttää puolueen operatiivista valtaa.^[6]

Poliittinen foorumi

Poliittinen foorumi on puolueen strateginen, poliittinen kehitys- ja johtamisfoorumi, joka päättää puolueen poliittista tavoitteista ja ajamista muutoksista. Poliittinen foorumi koostuu poliittisista johtajista, joita on kaksi kustakin vaalipiiristä sekä kolmesta johtokunnan jäsenestä, kahdesta Alternativet Ungen edusajasta sekä enintään 15 jäsenestä, jotka valitaan puolueen edustajista. Poliittisen foorumin tarkoitus on varmistaa, että ruohonjuuritason demokratiasta tulevat ideat ja aloitteet yhtyvät puolueen arvoihin.^[6]

Vaalihistoria

Kansankäräjät

Vaalit	Johtaja	Kannatus[7]		Paikat	+/–	Hallitus
		Äänet	%
2015	Uffe Elbæk	168 788	4,8 %	9 / 179	Uusi	Oppositio
2019		104 148	3,0 %	5 / 179	4	Oppositio
2022	Franciska Rosenkilde	117 567	3,3 %	6 / 179	1	Oppositio

Euroopan parlamentti

Vaalit	Kannatus		Paikat	+/–
	Äänet	%
2019	92 964	3,4 %	0 / 14	Uusi

Merkittäviä henkilöitä

Puheenjohtajat

• 2013–2020: Uffe Elbæk
• 2020: Josephine Fock
• 2020–2021: Torsten Gejl
• 2021– Franciska Rosenkilde

Nykyiset kansanedustajat (2022–2026)

• Helene Liliendahl Brydensholt
• Sascha Faxe
• Torsten Gejl
• Christina Olumeko
• Franciska Rosenkilde
• Theresa Scavenius

Entiset kansanedustajat

• Uffe Elbæk (2015–2020)
• Josephine Fock (2015–2020)
• Rasmus Nordqvist (2015–2020)
• René Gade (2015–2020)
• Carolina Magdalene Maier (2015–2020)
• Roger Matthisen (2015–2020)
• Christian Poll (2015–2020)
• Ulla Sandbæk (2015–2020)
• Sikandar Siddique (2019–2020)
• Susanne Zimmer (2019–2020)

Lähteet

1. Denmark Parties and Elections in Europe. 2015. Viitattu 14.8.2015. (englanniksi)
2. Valgresultater 2022 Danmarks Radio. Viitattu 2.11.2022. (tanskaksi)
3. MEPs: Denmark europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
4. Holm, Line: Uffe Elbæk stifter nyt parti b.dk. 27.11.2013. Berlingske. Viitattu 14.8.2015. (tanskaksi)
5. Kervinen, Elina: Radikaalivihreä yllättäjä kerää protestiääniä Tanskassa hs.fi. 17.6.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.8.2015.
6. Karina Kosiara-Pedersen: Alternativet Den Store Danske. 20.2.2023. Viitattu 2.5.2023. (tanskaksi)
7. Folketingsvalgene 1953–2019 ft.dk. Tanskan kansankäräjät. Viitattu 23.7.2019. (tanskaksi)

Aiheesta muualla

• Alternativet (tanskaksi, englanniksi)