Alternativet

Alternativet

Perustettu 27. marraskuuta 2013
Puheenjohtaja Franciska Rosenkilde
Ideologia
Poliittinen kirjo keskusta-vasemmisto
Kansankäräjät[2]
6 / 179
(2022)
Euroopan parlamentti[3]
0 / 14
(2019)
Alueet
0 / 205
(2021)
Kunnat
5 / 2 436
(2021)
Nuorisojärjestö Alternativets Unge
Kotisivu alternativet.dk
Alternativetin ehdokkaat Rune Wingård ja Uffe Elbæk keräämässä allekirjoituksia Kööpenhaminassa syyskuussa 2014.

Alternativet (suom. Vaihtoehto) on tanskalainen vihreä puolue, jonka perusti marraskuussa 2013 entinen kulttuuriministeri Uffe Elbæk, joka oli aiemmin edustanut Radikaalia Venstreä.[4]

Alternativet osallistui ensimmäisen kerran vaaleihin vuoden 2015 kansankäräjävaaleissa, missä se ylitti kahden prosentin äänikynnyksen saaden lähes viisi prosenttia äänistä ja yhdeksän paikkaa kansankäräjille.[1] Puolue ajoi vaaliohjelmassaan muun muassa 30-tuntista työviikkoa ja täysin uusiutuvaan energiaan tukeutuvaa taloutta. Alternativetin puheenjohtaja Elbæk lupasi myös tukea sosiaalidemokraattien Helle Thorning-Schmidtiä pääministeriksi.[5]

Arvot ja politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alternativet on kertonut haluavansa elinvoimaista ja osallistavaa poliittista kulttuuria, jossa panostetaan osallistumiseen ja sitoutumiseen. Puolueella on kuusi ydinarvoa, jotka luonnehtivat puolueen työprosesseja niin sisäisesti, ulkoisesti kuin politiikan suunnittelussa. Nämä arvot ovat rohkeus, anteliaisuus, läpinäkyvyys, nöyryys, huumori ja empatia. Perustamisvaiheessa puolue kutsui tanskalaisia osallistumaan puolueen ohjelman kehittämiseen. Keväällä 2014 puolueen ohjelman suunnitteluun osallistui yli 700 henkilöä 20 tilaisuudessa.[6]

Alternativet työskentelee sääntöjensä mukaan kestävän siirtymän puolesta ja vihreys on vallitseva piirre niin politiikassa kuin visuaalisessa ilmaisussa. Puolue kannattaa taloudellisen kestävyyden ohella myös vihreyttä ja sosiaalista kestävyyttä. Ilmasto, ympäristö ja luonto ovat hallitsevia poliittisia teemoja. Muita tärkeitä teemoja ovat yrittäjyys, tasa-arvo ja monimuotoisuus, kannabiksen käytön laillistaminen sekä kansalaispalkan ajaminen. Vaikka Alternativet on korostanut perinteisestä vasemmisto-oikeisto-jaosta luopumista, niiden poliittisia teemoja on luonnehdittu vasemmistolaisiksi.[6]

Alternativet perustettiin 23. marraskuuta 2013 entisen Radikaali Venstren kulttuuriministeri Uffe Elbækin toimesta, joka oli eronnut puolueesta 17. syyskuuta 2013. Puolueen esittelivät Uffe Elbæk ja Josephine Fock Christiansborgissa 27. marraskuuta 2013. Fock oli toiminut aikaisemmin mm. ammattiyhdistysliikkeessä. Alternativet asetti ehdokkaita kansankäräjävaaleissa 2015 ja puolueen listakirjaimeksi annettiin Å.[6]

Kahden itsenäisen puolueen, Vegaanipuolueen ja Vihreiden yhteenliittymä Grøn Alliance liitettiin Alternativetiin 19. syyskuuta 2022. Tarkoituksena oli lisätä vihreän siiven mahdollisuuksia kansankäräjillä seuraavissa vaaleissa. Lokakuussa 2022 puolueeseen liitettiin myös Klimapartiet Momentum, jonka Alternativet entinen kansanedustaja Theresa Scavenius oli perustanut maaliskuussa 2021.[6]

Osallistavuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Altertnativetin tarkoitus on olla puolueen ohella myös poliittinen liike, ja siten Alternativet on luonut monia erilaisia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia puolueen poliittisiin päätöksiin. Esimerkkejä ruohonjuuritason demokratiasta on ollut digitaalisen osallistumisen mahdollisuus puoluekokouksissa. Jäsenyysmandaatti antaa puolueen jäsenille mahdollisuuden päättää, kuinka puolueen tulisi äänestää kansankäräjillä eriävien mielipiteiden tilanteessa. Tällainen äänestys toteutettiin neljä kertaa kaudella 2017-2019.[6]

Puoluekoneisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alternativetilla on myös useita piirteitä, jotka ovat yhteneväisiä vakiintuneiden puolueiden kanssa. Puolue on järjestäytynyt kansalliseen, alueellisiin ja paikallisiin yhdistyksiin. Puolueella on noin 100 paikallista puolueyhdistystä kymmenessä vaalipiirissä. Puolueenjäseneksi voi liittyä kuka tahansa puolueen asiaa kannattava henkilö. Jokaisella jäsenellä on äänioikeus puoluekokouksessa. Puoluekokouksessa valitaan puolueen johtaja ja johtokunta. Johtokunta käyttää puolueen operatiivista valtaa.[6]

Poliittinen foorumi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittinen foorumi on puolueen strateginen, poliittinen kehitys- ja johtamisfoorumi, joka päättää puolueen poliittista tavoitteista ja ajamista muutoksista. Poliittinen foorumi koostuu poliittisista johtajista, joita on kaksi kustakin vaalipiiristä sekä kolmesta johtokunnan jäsenestä, kahdesta Alternativet Ungen edusajasta sekä enintään 15 jäsenestä, jotka valitaan puolueen edustajista. Poliittisen foorumin tarkoitus on varmistaa, että ruohonjuuritason demokratiasta tulevat ideat ja aloitteet yhtyvät puolueen arvoihin.[6]

Vaalihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansankäräjät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaalit Johtaja Kannatus[7] Paikat +/– Hallitus
Äänet %
2015 Uffe Elbæk 168 788 4,8 %
9 / 179
Uusi Oppositio
2019 104 148 3,0 %
5 / 179
Laskua 4 Oppositio
2022 Franciska Rosenkilde 117 567 3,3 %
6 / 179
Nousua 1 Oppositio

Euroopan parlamentti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaalit Kannatus Paikat +/–
Äänet %
2019 92 964 3,4 %
0 / 14
Uusi

Merkittäviä henkilöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset kansanedustajat (2022–2026)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset kansanedustajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b Denmark Parties and Elections in Europe. 2015. Viitattu 14.8.2015. (englanniksi)
  2. Valgresultater 2022 Danmarks Radio. Viitattu 2.11.2022. (tanskaksi)
  3. MEPs: Denmark europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
  4. Holm, Line: Uffe Elbæk stifter nyt parti b.dk. 27.11.2013. Berlingske. Viitattu 14.8.2015. (tanskaksi)
  5. Kervinen, Elina: Radikaalivihreä yllättäjä kerää protestiääniä Tanskassa hs.fi. 17.6.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.8.2015.
  6. a b c d e f g Karina Kosiara-Pedersen: Alternativet Den Store Danske. 20.2.2023. Viitattu 2.5.2023. (tanskaksi)
  7. Folketingsvalgene 1953–2019 ft.dk. Tanskan kansankäräjät. Viitattu 23.7.2019. (tanskaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]