Alumiinibromidi

Alumiinibromidi
Tunnisteet
CAS-numero 7727-15-3
PubChem CID 24409 ja 166749
Ominaisuudet
Molekyylikaava AlBr3
Moolimassa 266,68
Ulkomuoto Väritön tai kellertävä kiteinen aine[1]
Sulamispiste 97,5 °C[1]
Kiehumispiste 265 °C[1]
Tiheys 3,2 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa

Alumiinibromidi (AlBr3) on alumiinin ja bromin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Sitä käytetään katalyyttinä orgaanisen kemian reaktioissa.

Ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alumiinibromidi on huoneenlämpötilassa värittömiä tai kellertäviä hygroskooppisia kiteitä. Kidevedettömän muodon lisäksi tunnetaan kidevedellinen heksahydraatti (AlBr3·6H2O). Kiinteänä ja nestemäisessä olomuodossa aluminibromidi esiintyy dimeerinä Al2Br6 ja monomeerinä AlBr3 se esiintyy ainoastaan kaasufaasissa. Yhdiste liukenee orgaanisiin liuottimiin kuten bentseeniin ja tolueeniin, mutta reagoi veden kanssa muodostaen alumiinihydroksidia ja vetybromidia. Kuumennettaessa alumiinibromidi voi hajota bromiksi ja alumiinioksidiksi.[1][2][3]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alumiinibromidia voidaan valmistaa suoraan alkuaineistaan alumiinista ja bromista kuumentamalla. Näin saadaan erityisesti kidevedetöntä alumiinibromidia. Muita tapoja valmistaa yhdistettä ovat alumiinin ja vetybromidin tai laumiinihydroksidin ja vetybromidin välinen reaktio. Nämä reaktiot tuottavat tyypillisesti alumiinibromidiheksahydraattia.[1][2][3]

2 Al + 3 Br2 → 2 AlBr3
2 Al + 6 HBr → 2 AlBr3 + 3 H2
Al(OH)3 + 3 HBr → AlBr3 + 3 H2O

Alumiinibromidia käytetään pääasiassa katalyyttinä orgaanisen kemian reaktioissa. Tällaisia reaktioita ovat muun muassa Friedel–Crafts-alkylointi, Friedel–Crafts-asylointi, alkeenien polymerointi ja hiilivetyjen isomeroitumisreaktiot.[1][2][3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 254. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. ↑ a b c G. W. Grams, B. Conley, T. Shaikh & D. A. Atwood: Aluminum Halides and Aluminum Nitrate, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 7.4.2014
  3. ↑ a b c David Yoffe, Ron, Frim, Shmuel D. Ukeles, Michael J. Dagani, Henry J. Barda, Theodore J. Benya & David C. Sanders: Bromine Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2013. Viitattu 7.4.2014