Alumiinifosfaatti

Alumiinifosfaatti
Alumiinifosfaattia AlPO4 koeputkessa.
Alumiinifosfaattia AlPO4 koeputkessa.
Tunnisteet
Muut nimet Alumiinimonofosfaatti
CAS-numero 7784-30-7
PubChem CID 16693906 ja 64655
Ominaisuudet
Molekyylikaava AlPO4
Moolimassa 121,9529 g/mol
Ulkomuoto Valkeita romboedrisiä levymäisiä kiteitä[1]
Sulamispiste yli 1 460 °C (> 2 660 °F) (> 1 733 K)[1]
Kiehumispiste Hajoaa
Tiheys 2,56 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Liukenematon veteen, liukoinen happoihin[1]

Alumiinifosfaatti on alumiinin (Al3+) ja fosfaatin (PO43-) muodostama ioniyhdiste. Alumiinifosfaattia on luonnossa berliniitti-fosfaattimineraalina.[2]

Alumiinifosfaatista on myös kidevedellinen dihydraatti, AlPO4•2 H2O (CAS 13477-75-3, 157,984 g/mol, 2,7 g/cm3), joka muodostaa valkeita monokliinisiä kiteitä ja hajoaa 1 500 °C lämpötilassa.[1] Dihydraattia löytyy variskiitti- ja meta-variskiittimineraaleista.[3] On myös olemassa eräs keinotekoinen hydraatti, AlPO4•1,5 H2O.[4]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alumiinifosfaattia käytetään alumiinihydroksidin tavoin vatsahappoja neutraloivana antasidinä. Se reagoi vatsan suolahappojen kanssa alumiinikloridiksi (AlCl3). Suun kautta otetun alumiinifosfaatin alumiinista enintään 20 % voi imeytyä ruoansulatuskanavasta muualle kehoon, josta se poistuu lähinnä virtsan kautta.[5] Ainetta pidetään silti normaalikäytössä turvallisena, myös raskauden ja imetyksen aikana.[6][5]

Alumiinifosfaatti on alumiinihydroksidin ohella rokotteissa yleisimmin käytetty apuaine (adjuvantti). Alumiiniadjuvantit tehostavat immuunivastetta rokotteen antigeeniin tuntemattomalla tavalla. Alumiiniyhdisteitä käytetään niiden halpuuden, pitkän käyttöhistorian takaavan tunnetun turvallisuuden vuoksi ja siksi että ne yleensä toimivat kyllin hyvin eri antigeenien kanssa. Ne voimistavat kuitenkin usein huonosti IgE-välitteistä vastetta ja voivat aiheuttaa pistosalueella mm. turvotusta tai punoitusta.[7]

Alumiinifosfaattia käytetään molekyyliseulana piidioksidin ja zeoliittien tavoin. AlPO4 muodostaa erilaisia kiderakenteita, joissa olevien huokosten halkaisija voi olla esimerkiksi 2 nanometriä.[8] Tällaisia molekyyliseuloja voidaan käyttää teollisuudessa esim. aineiden kuivaukseen, hajujen ja saasteiden poistoon, ioninvaihtoon ja veden pehmentämiseen.[9] Alumiinifosfaatin molekyyliseulakäyttö keksittiin 1982.[10]

Lisäksi alumiinifosfaattia käytetään yksin tai yhdessä muiden aineiden kanssa joissain valkeissa väriaineissa, syöpymisen estoaineissa, sementeissä ja hammaslääketieteessä käytetyissä hammassementeissä.[11]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • DEC Corbridge: Phosphorus: chemistry, biochemistry and technology. CRC Press, 2013. ISBN 9781439840894

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e WM Haynes: ”4”, CRC handbook of chemistry and physics, s. 55. (95. painos) CRC Press, 2014. ISBN 9781482208689
  2. ↑ Corbdridge, s. 26
  3. ↑ T Roncal-Herrero et al: Precipitation of Iron and Aluminum Phosphates Directly from Aqueous Solution as a Function of Temperature from 50 to 200 °C. Crystal Growth & Design, 2.12.2009, 9. vsk, nro 12, s. 5197–5205. doi:10.1021/cg900654m ISSN 1528-7483 Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ F Lagno, GP Demopoulos: Synthesis of Hydrated Aluminum Phosphate, AlPO4·1.5H2O (AlPO4−H3), by Controlled Reactive Crystallization in Sulfate Media. Industrial & Engineering Chemistry Research, 1.10.2005, 44. vsk, nro 21, s. 8033–8038. doi:10.1021/ie0505559 ISSN 0888-5885 Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ a b C Schaefer, P Peters, RK Miller: Drugs during pregnancy and lactation: treatment options and risk assessment, s. 94. (3. painos) Academic Press, 2015. ISBN 9780124080782
  6. ↑ Pratiksha Singh, Jamie M. Terrell: StatPearls. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.2.2019).
  7. ↑ JR Crowther: Vaccine adjuvants: preparation methods and research protocols. s. 10, 65–66, 82. Humana, 2010. ISBN 9781617371592
  8. ↑ N Rajic, V Kaucic, NZ Logar: Molecular Sieves: Aluminophosphates. Encyclopedia of Catalysis, 2011. doi:10.1002/0471227617.eoc151.pub2 Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ T Koskela: Investigations of aluminophosphate molecular sieves applying noble gas and methane NMR spectroscopy, s. 5. University of Oulu, 2004. ISBN 9514274903 Teoksen verkkoversio.
  10. ↑ ST Wilson et al: Aluminophosphate molecular sieves: a new class of microporous crystalline inorganic solids. Journal of the American Chemical Society, 1.2.1982, 104. vsk, nro 4, s. 1146–1147. doi:10.1021/ja00368a062 ISSN 0002-7863 Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Corbridge, s. 1025