Amalia Carneri (oik. Malka Kanarvogel 12. syyskuuta 1875 Rzeszów – 1942? Treblinka) oli juutalaistaustainen puolalainen oopperalaulaja, jonka ääniala oli sopraano. Hän esiintyi Wienin tärkeimmillä näyttämöillä ja teki useita levytyksiä.[1]
Kanarvogel opiskeli laulua Wienissä ja muutti nimensä laulutähdelle paremmin sopivaksi Carneriksi. Hän teki pitkiä kiertueita Itävalta-Unkarin, Saksan ja Ranskan oopperanäyttämöillä. Vuosina 1905–1907 hän teki useita levytyksiä. Lehtitietojen mukaan hän oli yleisön suursuosikki.[1][2]
Carneri solmi avioliiton vuonna 1901 Heinrich Pollakin kanssa, joka oli valtion kaivosten tarkastaja. Liitosta syntyi kaksi poikaa, Fritz ja Karl. Jälkimmäisestä tuli professori yhdysvaltalaiseen yliopistoon.[1]
Kansallissosialistit tulivat valtaan Saksassa vuonna 1933. Saksa miehitti Itävallan vuonna 1938, ja saksalaiset panivat siellä heti toimeen ankarat juutalaisvastaiset toimenpiteet. Vuodelta 1938 on säilynyt Carnerin kirje pojalleen. Hän toteaa kirjeessään pojalleen Fritzille, että hän ei tiedä tuleeko saamaan eläkettään ja että on joutunut myymään omaisuuttaan tullakseen toimeen. Hän toivoo pääsevänsä poikiensa luokse Yhdysvaltoihin.[3]
Carnieri karkotettiin kodistaan Theresienstadtiin 10. syyskuuta 1942. Hänet kuljetettiin 29. syyskuuta 1942 Treblinkan tuhoamisleirille yhdessä 2001 vangin kanssa, missä heidät kaikki murhattiin. On myös tietoja, että hänet olisikin murhattu vasta vuonna 1943.[1][4]