Ambrogio Contarini[1] (1429–1499) oli venetsialainen kauppias, diplomaatti ja matkailija. Hänen elämänsä yksityiskohdista on säilynyt suhteellisen vähän tietoa, ja hänet tunnetaan erityisesti matkakertomuksestaan ja kuvauksestaan Ak Koyunlun hallitsijan Uzun Hassanin alaisesta Persiasta.[2]
Contarini oli vanhan patriisisuvun jälkeläinen. Hän vietti nuoruutensa toimimalla kauppiaana Konstantinopolissa, kunnes Toinen Venetsian–Turkin sota syttyi 1463. Hän oli mukana sodan meritaisteluissa Venetsian tasavallan laivastossa. Venetsia pyrki avaamaan toisen rintaman ja hakemaan liittolaisia Osmanien valtakunnan pohjois- ja itäpuolelta, joten se lähetti diplomaatteja neuvottelemaan Ak Koyunlun hallitsijan Uzun Hassanin kanssa. AK Koyunlu aloittikin sodan osmaneja vastaan, mutta jäi käytännössä ilman Venetsian tukea, sillä tasavalta ei aloittanut omia sotatoimia samanaikaisesti. Hassan solmi rauhan osmanien kanssa, mutta Venetsia jatkoi lähettiläiden lähettämistä pyrkien saamaan Hassanin aloittamaan uuden sodan. Contarini oli neljäs venetsialainen lähettiläs Ak Koyunlun hoviin.[3]
Contarini lähti matkaan helmikuussa 1474 ja matkusti keski-Euroopan, Puolan ja Liettuan, Moskovan ruhtinaskunnan, Ukrainan, Krimin kaanikunnan ja Georgian halki Tabriziin, jonka hän saavutti saman vuoden elokuussa. Lokakuussa hän tapasi Uzun Hassanin Esfahanin kuninkaallisessa palatsissa. Uzun Hassan suhtautui Contariniin hyvin vieraanvaraisesti, mutta kieltäytyi osallistumasta sotatoimiin. Contarini jäi vajaan vuoden ajaksi vieraaksi Uzun Hassanin hoviin. Hänen isäntänsä järjesti Contarinin kunniaksi muun muassa paraatin, johon osallistui 25 000 ratsumiestä. Kesäkuussa 1475 lähti paluumatkalle. Hän pääsi takaisin Venetsiaan vasta huhtikuussa 1476, sillä hän kohtasi matkallaan monta viivytystä.[2] Hän oli kulkenut noin 9 000 kilometriä ja ylittänyt kaksi suurta vuoristoa Alpeilla ja Kaukasuksella. Hän oli joutunut matkustamaan pitkiä välimatkoja vaarallisilla seuduilla ja näkemään ajoittain nälkää. Kerran hän oli ollut lähes menehtyä kuumeeseen. Matkallaan hän oli tutustunut niin köyhiin paimentolaisiin kuin korkea-arvoisiin ylimyksiin ja hallitsijoihin.[4]
Jo paluupäivänään Contarinin tuli esittää Venetsian tasavallan suurelle neuvostolle suullinen kuvaus matkastaan. Vaikka hän ei onnistunut tehtävässään taivutella Uzun Hassania osallistumaan sotaan, hänen kuvauksensa herätti silti suurta mielenkiintoa. Vielä saman vuoden aikana hän kirjoitti kirjallisen kuvauksen matkastaan, mikä julkaistiin Vicenzassa 1486. Vuonna 1524 teoksesta otettiin toinen painos nimellä Itinerario del Magnifico et Clarissimo messer Ambrosio Contarini. Painos käännettiin latinaksi ja ranskaksi 1600-luvulla. Englanniksi se käännettiin 1873, milloin Hakluyt Society julkaisi sen yhdessä toisen 1400-luvun venetsialaisen idänmatkailijan Giosafat Barbaron kuvauksen kanssa.[2]
Contarini oli taitava tarkkailija ja kykeni antamaan värikkäitä kuvauksia sekä kulkemistaan alueista että tapaamisistaan ihmisistä, joskin kerronnassaan hän keskittyi omaan kokemukseensa enemmän kuin tarkkuuteen kuvailemiensa alueiden maantiedon tai historian suhteen.[2] Hänen kertomuksensa on siksi epätarkka joissakin yksityiskohdissa, mutta toisaalta sen historiallinen arvo piilee seikassa, että se on yksi harvoista olemassa olevista länsimaisista aikalaiskuvauksista idän alueista, kulttuureista ja ihmisistä. Esimerkiksi hänen lyhyt mainintansa Astrahanin kaanikunnan pääkaupungista Xacitarxanista on hyvin harvinainen nykyaikaan säilynyt kertomus kaupungin oloista 1400-luvun lopulla.
Rooman Ostiense-kaupunginosassa oleva katu Via Ambrogio Contarini on nimetty hänen muistokseen.