Amerikankastanja | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Pyökkimäiset Fagales |
Heimo: | Pyökkikasvit Fagaceae |
Suku: | Kastanjat Castanea |
Laji: | dentata |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Amerikankastanja Wikispeciesissä |
Amerikankastanja[3] (Castanea dentata) on Pohjois-Amerikan itäosista kotoisin oleva jykevä lehtipuu, joka kuuluu kastanjoiden sukuun ja pyökkikasvien heimoon. Se kuoli lähes sukupuuttoon 1900-luvulla Aasiasta levinneen sienitaudin seurauksena.[4]
Amerikankastanja on paksurunkoinen, jopa 30 metriä korkea puu, jolla on leveän kupumainen, tiheä latvus.[2][4] Sienitaudin saastuttamilla alueilla se kasvaa 5–10 metriä korkeina, monihaaraisina vesoina tautiin kuolleiden puiden tyvestä. Kuluvan kesän kasvainranka on kalju, ja runkoa peittää harmaa kuori, joka on nuorena sileää mutta muuttuu vanhemmiten syväuurteiseksi.[2] Lehdet ovat kellanvihreät, vastapuikeat, suippotyviset ja pitkäsuippuiset. Lehtilapa on 3–10 senttimetriä leveä ja 9–30 senttimetriä pitkä, piikkilaitainen ja hienokarvainen.[2][4]
Amerikankastanja kukkii kesä–heinäkuussa.[2] Sillä on valkoiset hedekukat, joissa on surkastuneita mutta selvästi erottuvia emiöitä sekä keskellä valkoisia tai keltaisia karvoja. Piikkisen, 4-liuskaisen kehdon suojassa on kolme emikukkaa, joista kehittyy pölytyksen jälkeen ruskeita pähkinähedelmiä eli kastanjoita.[2][4] Pähkinät ovat litteitä, munan muotoisia ja halkaisijaltaan noin kaksi senttimetriä.[2]
Amerikankastanja on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista. Sen luontainen levinneisyysalue ulottuu idässä Maineen, etelässä Georgian lounaisosiin, lännessä Mississippiin sekä pohjoisessa Indianaan ja Ontarion eteläisimmälle reunalle.[4]
Amerikankastanja oli aikaisemmin yleinen puu runsasravinteisissa, tammivaltaisissa lehti- ja sekametsissä 1 200 metrin korkeudelle saakka.[2][4]
1900-luvun alussa New Yorkiin levisi tuontipuun mukana aasialainen Cryphonectria parasitica -sienitauti, joka tappoi 40 vuodessa amerikankastanjan lähes sukupuuttoon.[4][5] Suurin osa luonnonvaraisista puista on kuollut, ja sieni tappaa kuolleiden puiden tyvestä nousevat uudet vesat ennen kuin ne ehtivät tuottaa itäviä siemeniä. Vain muutamat yksittäiset istutukset Yhdysvaltojen länsiosissa ovat säästyneet tartunnalta. Amerikkalaiset tutkijat eivät ole yrityksistä huolimatta onnistuneet vielä kehittämään amerikankastanjalajiketta, joka olisi vastustuskykyinen sienitaudille.[4]
Historiallisesti amerikankastanjaa käytettiin yleisesti nahan parkitsemisessa sekä rakennus- ja huonekaluteollisuudessa. Intiaanit käyttivät sen eri osia yskän, sydänvaivojen ja hiertymien hoidossa ja herkuttelivat makeilla pähkinöillä.[2]