Amerikanstaffordshirenterrieri

Amerikanstaffordshirenterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa	Yhdysvallat
Määrä	Suomessa rekisteröity 3099
Alkuperäinen käyttö	härkä- ja koiratappelut, rottien metsästys, maatilojen yleistyökoira
Nykyinen käyttö	seurakoira, työkoira
Elinikä	12–16 vuotta
Muita nimityksiä	Amstaffi, American Staffordshire Terrier, ameerika stafforshire’i terjer, AmStaff
FCI-luokitus	ryhmä 3 Terrierit; alaryhmä 3 Bull-tyyppiset terrierit; #286
Ulkonäkö
Paino	korkeuden ja painon on oltava suhteessa toisiinsa
Säkäkorkeus	nartulla 43–45,5 cm, uroksella 45,5–48 cm
Väritys	Mikä tahansa yksivärinen, kirjava tai laikukas on sallittu. Täysin valkoinen, yli 80 % valkoinen, musta punaruskein merkein ja maksanruskea väri eivät ole suositeltavia.
	Infobox OK

Amerikanstaffordshirenterrieri (engl. American Staffordshire Terrier) on amerikkalainen koirarotu. Suomeen ensimmäinen amerikanstafforshirenterrieri saapui vuonna 1985, saksalainen Rachel Vom Simba-Camp. Ensimmäinen kyseisen rodun pentue syntyi Suomessa vuonna 1987.

Ulkonäkö

Amerikanstaffordshirenterrieri on vankkarakenteinen, keskikokoinen koira. Rotumääritelmän suosittelema säkäkorkeus on uroksilla 45–48 cm ja nartuilla 43–45,5 cm. Pää on keskipitkä ja leveäkalloinen, otsapenger erottuu selkeästi. Leuat ovat voimakkaat, purenta on leikkaava. Kaula on keskipitkä, paksu ja hieman kaartunut. Silmät ovat tummat, pyöreät ja syvällä ja sijaitsevat kaukana toisistaan. Rotu on kokoonsa nähden hyvin voimakas. Typistämättömien korvien tulee olla puolipystyt tai ruusumaiset.

Karvapeite on lyhyt ja tiivis. Värityksistä sallitaan kaikki. Valkoinen, yli 80-prosenttisesti valkoinen, musta punaruskein merkein sekä maksanruskea eivät ole suositeltavia. Vaaleat silmät ja muunvärinen kuin musta kirsu katsotaan virheiksi.

Luonne ja käyttäytyminen

Amerikanstaffordshirenterrieri on urhea, peloton ja reviiritietoinen, ei kuitenkaan haukkuherkkä koira. Sen luonteen tulee olla avoin ja aktiivinen, ei kyräilevä tai salakavala. Hermorakenteen ja kivunsiedon tulee olla hyvä. Urokset ovat tyypillisesti itsenäisempiä, itsepäisempiä ja tasaluontoisempia, mutta kovaluonteisia ja taipuvaisia dominointiin. Nartut ovat pehmeämpiä ja käyttävät enemmän oveluutta pyrkiessään niskan päälle.

Amerikanstaffordshirenterrieri pyrkii työskentelemään ihmisen kanssa, mutta se ei ole palveluskoiramaisen aulis ja tarvitsee runsaasti motivointia. Aktivoinnin jäädessä vajalliseksi koira tuhoaa herkästi ympäristöään. Rodulla on taipumusta olla aikuisena hyökkäävä muita saman sukupuolen koiria kohtaan. Tätä piirrettä voi hillitä huolellisella kasvatuksella ja koirakontaktien valvomisella pentuajasta alkaen.

Amerikanstaffordshirenterrierinarttu tulee sukukypsäksi noin kuuden-seitsemän kuukauden iässä ja juoksut jatkuvat puolivuosittain sen elämän loppuun saakka. Uros alkaa tehdä virtsamerkkailua ja kiinnostua nartuista kuudesta kahteentoista kuukauden ikäisenä. Rodun tyypillinen ensimmäisen uhmaiän alkamisajankohta on kahdeksasta kymmeneen kuukauden iässä ja toinen uhmaikä koittaa noin kahden vuoden iässä. Määrätietoisella ja oikeanlaisella kasvatuksella uroksestakin tulee sävyisä ja rauhallinen koira. Vääränlainen kasvatus johtaa helposti sietämättömään käytökseen ^[3].

Rodun kasvattaminen Tanskassa on ollut kiellettyä vuodesta 2010.^[4] Kasvatus on kielletty myös Norjassa.^[5]

Alkuperä

Rotu kehitettiin alun perin amerikanpitbullterrierin näyttelyversioksi. 1930-luvulla pitbullterriereiden harrastajat olivat pitäneet koiristaan rekisteriä United Kennel Club:ssa jo yli 30 vuoden ajan, minkä vuoksi yleinen mielipide oli, että rotu ansaitsi tulla virallisesti tunnustetuksi. Koska laittomat koiratappelut olivat rodun keskuudessa edelleen yleisiä, American Kennel Club joutui harkitsemaan asiaa tarkkaan: se halusi rekisteröidä aidon amerikkalaisen rodun, mutta ei voinut hyväksyä tappeluita. Ratkaisuna se antoi rodulle uuden nimen ja vaati ettei yhtäkään sen rekisteröimää yksilöä käytettäisi koiratappeluihin. Täten rotu rekisteröitiin vuonna 1935 nimellä "staffordshirenterrieri", mutta myöhemmin kun myös englantilaisperäinen staffordshirenbullterrieri hyväksyttiin AKC:iin, kookkaampaa rotua päätettiin kutsua amerikanstaffordshirenterrieriksi – jollaisena se tunnettiin vuodesta 1972 alkaen.^[6]