AmigaOS | |
---|---|
Kehittäjä | Amiga Corporation, Commodore International, Haage&Partner, Hyperion Entertainment |
Ohjelmointikielet | C, BCPL, Assembly |
Julkaistu | 1985 |
Viimeisin vakaa versio | 4.1 / syyskuu 2008 |
Suoritintuki | Motorola 68000, PowerPC |
Käyttöliittymä | Workbench (GUI), AmigaShell (CLI) |
Lähdekoodimalli | suljettu |
Lisenssi | kaupallinen |
AmigaOS on Amiga-tietokoneiden oletuskäyttöjärjestelmä. AmigaOS:n kehityksen aloitti Amiga Corporation, joka myöhemmin päätyi Commodore Internationalin omistukseen.
Käyttöjärjestelmän ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1985 Amiga 1000 -tietokoneen käyttöjärjestelmänä.[1] Myöhemmin oikeudet päätyivät Amiga Inc. yhtiölle.[2]
Vuonna 2017 Hyperion Entertainment ilmoitti omistavansa yksinoikeudella oikeudet AmigaOS:ään seurauksena lakikiistasta Cloanton kanssa.[3]
Amigan ohjelmistokehitykseen palkattu Bob Pariseau oli työskennellyt Tandem Computersin suurtietokoneiden parissa ja halusi edistyneemmän käyttöjärjestelmän myös Amigaan.[4]
Käyttöjärjestelmän kehitykseen palkattu Carl Sassenrath oli kehittänyt ideaa mikroytimeen perustuvasta käyttöjärjestelmästä ennen termin yleistymistä.[4] Käyttöjärjestelmään tuli moniajo.[4] Jay Miner ehdotti Sassenrathille, että käyttöjärjestelmä olisi yksinkertainen ja tehokas ohjelmoijan työtä helpottamaan.[5] Käyttöjärjestelmän toiminnot kehitettiin tehokkaiksi suoritusnopeuden ja tarvittavan muistimäärän mukaan ja sijoitettiin Kickstartiin, jolloin ne eivät vaatisi RAM-muistia.[5] Sassenrathin ajatuksesta Kickstart jaettiin erillisiin moduuleihin, jotka voitiin kääntää toisistaan riippumatta, josta johtuen Amigaan tuli varhain dynaamisesti ladattavat kirjastot.[5]
Amigan graafinen käyttöliittymä seuraa Xerox PARCin kehittämää mallia ja kehitettiin vuonna 1983 ennen Macintoshin julkaisua.[6] RJ Mical kehitti Intuition ikkunointijärjestelmän ja rajapinnan, jolla sovellukset voivat tehdä muun muassa ikkunoita ja valikoita.[4] Mical vaikutti myös muutoin ohjelmiston kehitykseen ja hänen nimissään on useita patentteja.[7][8]
Ytimen päälle tehtävän DOS-järjestelmän (CAOS) kehitys jäi jälkeen aikataulusta.[9][10] CAOS:in kehittäjäksi palkattu kolmas osapuoli vaati myös suurempaa palkkiota Commodoren tultua mukaan kehitykseen.[10]
CAOS:in korvaajaksi valittiin TRIPOS, joka tuli AmigaOS-käyttöjärjestelmän AmigaDOS-moduuliksi heinäkuussa 1985. AmigaDOS sisältää komentorivityökalun ja Amigan tiedostojärjestelmän.[9][10] Toteutus oli teoreettisesti hyvä, mutta teknisesti huono eikä sisältänyt resurssien seuraamista, ja aiheutti ongelmia vielä huomattavasti myöhemmin.[10]
Kickstart sisältää Sassenrathin kehittämän EXEC-ytimen sekä Micalin Intuitionin.[11] Kickstart suorittaa tiettyjä laitteiston tarkistuksia ja antaa palautteen onnistumisesta tai vikatilanteesta käyttäjälle tietyn värisellä näytöllä.[11] Kickstart sisältää myös muita moduuleja kuten audio.device
(audiolaitteiston käsittelyyn) sekä graphics.library
grafiikan piirtämisen helpottamiseen.[11]
Kickstart oli Amiga 1000:ssa levykkeellä, josta se oli ladattava muistiin tietokoneen käynnistämisen yhteydessä.[12] Tämän jälkeen tietokone käynnisti itsensä uudelleen ja oli sen jälkeen valmis lataamaan muun ohjelmiston kuten Workbenchin.[12] Myöhemmissä malleissa Kickstart oli ROM-muistissa ja se on mallikohtainen.[11][12][13]
Workbench on työpöytäympäristö, jossa käyttäjä voi käsitellä tiedostoja (tiedostonhallinta) sekä käynnistää ohjelmia.[14] Workbench on erillinen ohjelma, mutta läheisesti yhteydessä Kickstartiin.[11][14] Workbenchin väripaletti valittiin sen mukaan mitä heikkolaatuisella televisiolla voitaisiin esittää: yhdistelmäksi tuli sininen, valkoinen, oranssi ja musta.[13] Oletuksena käytettävä väripaletti vaihtui Kickstart 2.0:n myötä, jolloin myös televisiot olivat parantuneet merkittävästi.[13]
Amiga OS sisälsi useita ominaisuuksia, joita mikrotietokoneissa ei ollut totuttu näkemään:
AmigaOS versiot ovat yleisesti Kickstart-version mukaan seuraavasti:[18]
Vuosi | OS-versio | Julkaisija | Mallit |
---|---|---|---|
1985 | 1.0–1.1 | Commodore | Amiga 1000 |
1987 | 1.2–1.3 | Commodore | Amiga 500, Amiga 2000 |
1990 | 2.04 / 2.05–2.1 | Commodore | Amiga 3000, Amiga 600, Amiga 500+ |
1991 | 1.3+ | Commodore | CDTV |
1992 | 3.0–3.1 | Commodore | Amiga 1200, Amiga 4000, Amiga CD32 |
14. toukokuuta 2021[19] | 3.2 | Hyperion Entertainment | |
3.5–3.9 | Haage&Partner | ||
4.0–4.1 | Hyperion Entertainment |
AmigaOS:n ydin (kernel) on nimeltään Exec (lyhenne sanoista Multitasking Executive).[20] Ydin koostuu moduuleista, joista osa on pysyvästi Kickstart-muistissa ja osa ladataan tarvittaessa.[13]
Ydin ei toteuta muistisuojausta, koska käyttöjärjestelmän piti toimia myös suorittimilla ilman muistinhallintayksikköä.[21]
Ydin toteuttaa prosessien välisen viestijärjestelmän.[22]
Kickstart on Amigan ROM-pohjainen firmware, joka alustaa laitteiston ja lataa ytimen.[11][13]
Ensimmäiset AmigaOS:n versiot (1.0–3.1) olivat Commodoren tekemiä ja suunniteltu Motorola 68k -sarjan 16- ja 32-bittisille prosessoreille.
Versiot 3.5–3.9 olivat Haage&Partner tekemiä.[23]
Hyperion Entertainment on tehnyt AmigaOS 4 version, joka toimii ainoastaan PowerPC-prosessorilla laajennetuissa Amiga-tietokoneissa.[23]
Exec on AmigaOS:n ennakoivaa moniajoa tukeva ydin.[24]
Ytimen päällä toimii Amigan oma AmigaDOS, joka rakentuu Execin päälle.[13]
Ikkunointijärjestelmä on nimeltään Intuition, jolla on toteutettu AmigaOS:n graafinen käyttöliittymä Workbench.[24]
Boopsi (engl. Basic Object Oriented Programming System) on oliopohjainen ohjelmointimalli Intuitionille, joka perustuu osin Smalltalk-kielelle.[24]
AmigaOS sisältää myös komentorivin (engl. Command Line Interface, CLI) (AmigaShell).[13]
ARexx on IBM:n REXX-kieleen pohjautuva ohjelmien välistä kommunikointia tukeva tulkattava ohjelmointikieli.
Alkuperäinen tiedostojärjestelmä on nimetty jälkikäteen OFS (Old File System). Myöhempi FFS (Fast File System) on julkaistu Kickstart 1.3:ssa Amiga 500:n ja Amiga 2000:n yhteydessä.[25]
Tiedostojärjestelmästä on alun perin kuusi versiota:[26]
Käyttöjärjestelmä toteutettiin tavalla, joka salli useampia tiedostojärjestelmiä ja uusien lisäämisen laajennuksina.[25] Kolmansien osapuolien tekemänä on julkaistuja tiedostojärjestelmiä ovat esimerkiksi Smart File System (SFS) ja Professional File System (PFS).[25]
SFS on julkaistu freeware ohjelmistona vuonna 2000 ja myöhemmin LGPL -lisenssillä.[27]
PFS on myöhemmin julkaistu Aminetissä BSD-lisenssillä.[28]