Ammoniumoksalaatti

Ammoniumoksalaatti
Tunnisteet
CAS-numero 1113-38-8
PubChem CID 14213 ja 13531065
Ominaisuudet
Molekyylikaava (NH4)2C2O4
Moolimassa 124,104
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste 70 °C (monohydraatti, hajoaa)[1]
Tiheys 1,5 g/cm3 [2]
Liukoisuus veteen 52 g/l (25 °C)[2]

Ammoniumoksalaatti ((NH4)2C2O4) on ammonium- ja oksalaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää tekstiilien käsittelyssä, muiden oksalaattien valmistukseen ja analyyttisen kemian reagenssina.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa ammoniumoksalaatti on valkoista tai väritöntä kiteistä ainetta. Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen monohydraatti (NH4)2C2O4·H2O. Kidevesi poistuu rakenteesta kuumennettaessa. Ammoniumoksalaatti liukenee kohtalaisesti veteen. Kuumennettaessa yhdiste hajoaa.[3][4][5][6]

Ammoniumoksalaattia valmistetaan neutraloimalla oksaalihappoa ammoniakilla.[5]

(COOH)2 + 2 NH3 → (NH4)2C2O4 + H2O

Ammoniumoksalaattia voidaan käyttää tekstiilien käsittelyssä peittausaineena ja nahan käsittelyissä. Lisäksi sitä käytetään muiden oksalaattisuolojen valmistamiseen, raskasmetallien saostamiseen veteen liukenemattomina oksalaatteina ja analyyttisen kemian reagenssina.[3][4][5][6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ammoniumoksalaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 25.3.2022.
  2. ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–47. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 25.3.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b Hiroyuki Sawada & Toru Murakami: Oxalic acid, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001
  4. ↑ a b Wilhelm Riemenschneider & Minoru Tanifuji: Oxalic acid, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002
  5. ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 66. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
  6. ↑ a b Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 420. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3