Amy Levy

Amy Levy

Amy Judith Levy (10. marraskuuta 1861 – 10. syyskuuta 1889) oli englantilainen, juutalaistaustainen kirjailija sekä feministi. Hän kirjoitti runoja sekä esseitä. Hän oli ensimmäinen juutalainen opiskelija Newnham Collegessa sekä toinen juutalaistaustainen opiskelija Cambridgen yliopistossa. Ensimmäisissä kirjoituksissaan hän hyökkäisi yliopistomaailman seksismiä ja antisemitismiä vastaan. [1] [2]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amy Levy syntyi toisena lapsena perheeseen, johon syntyi kaikkiaan seitsemän lasta. Suku oli asunut Englannissa jo 1700-luvulta lähtien. Vanhemmat olivat mielipiteiltään melko liberaaleja ja ylempää keskiluokkaa. Isä oli ammatiltaan pörssimeklari. Vanhemmat eivät torjuneet tyttärensä omana aikanaan radikaaleja ajatuksia.[3] [4]

Levy opiskeli Brighton High School of Girlsissä, ja koulun johtajatar Edith Creak oli tunnettu naisasianainen. Kirjeissään Levy kertoi miten paljon ihaili häntä. Creak oli oman aikansa "uusi nainen", itsenäinen ja päämäärätietoinen. Brigtonissa Levy kirjoitti dramaattisen monologin nimeltä Xantippa, jossa filosofi Sokrateen vaimo kertoo näkemyksensä yhteiselosta.[5]

Vuonna 1879 Levy pääsi opiskelemaan Cambridgen yliopistoon, josta tosin lähti vuonna 1881 ilman tutkintoa. Hän kirjoitti siellä ollessaan kaksi teosta: Leopold Leuniger: a Study ja Lallie: a Cambridge Sketch joissa tuo ilmi yliopiston juutalais- ja naisinhon. Myöhemmin teki aiheista vielä yhden teoksen; Between Two Stools jossa tekee kummastakin aiheesta komediaa. [6] [7]

Cambridgesta Levy lähti yhdessä naisystävänsä kanssa kiertelemään Eurooppaa. Matka vei Saksaan, Sveitsiin ja Italiaan ja niiltä kerättiin aineistoa tuleviin kirjoituksiin. Palattuaan Lontooseen hän alkoi viettää aikaa British Museumin lukusalissa, jossa kokoontui radikaaleja nuoria naisia kuten Dollie Radford, Eleanor Marx ja Margaret Harkness. Ystäväpiiri oli innostunut sosialismista, mikä ei kiinnostanut Levyä. Häntä innostivat ryhmän älykkäät keskustelut ja pääsy Lontoon boheemipiireihin. [8] [9]

Vuonna 1886 Levy matkusti Firenzeen. Hänen isänsä oli saanut järjestettyä, että hän kirjoittaisi artikkeleita The Jewish Chronicle-lehteen. Artikkelia varten Levy teki vierailun Firenzen ghettoon. Ensimmäinen artikkeli, The Ghetto in Florence- kertoo Levyn heräämisestä hänen juutalaiseen perintöönsä. Juutalaisuus ei ole hänelle uskonto, vaan ikäänkuin perhe, joka jakaa saman huumorintajun. Hän myös kritisoi niitä käytänteitä, joita juutalaisuus odottaa naisten noudattavan. Levy teki selväksi, että haluaa vapaampaa elämää.[10] [11]

Lontoossa Levy palasi älykköboheemipiireihin. Piireissä keskusteltiin kiivaasti darwinismista, eugeniikasta, etnisyydestä ja vapaasta rakkaudesta. Levy ei innostunut materialismista, eikä tuntenut oloaan vanhoissa piireissään kotoisaksi. [12]

Aika Lontooseen paluun jälkeen oli Levyn elämässä tuotteliasta ja täynnä opitimismia. Hän oli aktiviinen yliopistossa opiskelevien naisten yhdistyksessä ja kirjoitti urbaania lyriikkaa. Lisäksi häneltä ilmestyi kaksi esseetä. Pian tämän jälkeen hän kirjoitti kaksi romaania. [13]

Ensimmäinen romaani, Romance of a Shop, on feministinen romaani neljästä sisaruksesta, jotka vastoin odotuksia perustavat isänsä kuoleman jälkeen valokuvausliikkeen ja elävät omaa, itsenäistä elämää. Seuraava teos, Reuben Sachs, A Sketch , ilmestyi vuonna 1889 sai huonon vastaanoton. Teos oli tarkoitettu satiiriksi, mutta antisemitistit käyttivät sitä propagandassaan ja paikallinen juutalaisyhteisö tuomitsi sen. [14] [15]

Reuben Sachsin ilmestymisen jälkeen Levy matkusti uudelleen Firenzeen. Hän kirjoitti sieltä kirjeitä jotka ovat suruntäyteisiä. Hän suree, että romanttinen suhde naiseen, joka oli luultavasti Dorothy Blomfeld, oli epäonniostunut. Hänen epäillään ensimmäisellä Firenzen matkallaan ihastuneet Violet Pageen. Tutkijat ovat pitkään pohtineet Levyn seksuaalisuutta ja tulleet tulokseen, että hän tunsi vetoa naisiin, mutta suhteet jäivät lopulta platonisiksi. [16] [17]

Palattuaan kotimaahansa Levy kirjoitti kolmannen romaaninsa Cohen of Trinity. Koko elämänsä Levy oli kärsinyt depressiojaksoista ja edellisen kirjan huono vastaanotto masensi häntä kovasti. Hänellä oli myös todettu sairaus, joka teki hänestä vähitellen kuuron. Vieraillessaan vanhempiensa kodissa hän päätyi itsemurhaan. [18] [19]

Levy kuoli ollessaan uransa huipulla. Häneltä ilmestyi vielä yksi postuumi teos. Oscar Wilde kirjoitti Levyn muistokirjoituksen ja ilmoitti olevansa tämän suuri ihailija. Hänen teoksiaan on julkaistu uudelleen vuosina 1993 ja 2001. [20] [21]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisää aiheesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]