Ancel Keys

Ancel Keys (seisoo keskellä) lehdistötilaisuudessa Gioia Taurossa, Calabriassa, Italiassa vuonna 1960.

Ancel Keys (26. tammikuuta 1904 Colorado Springs, Colorado – 20. marraskuuta 2004 Minneapolis, Minnesota[1]) oli yhdysvaltalainen ravinnon ja sairauksien yhteyttä tutkinut biologi ja eläinfysiologi.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keys valmistui Kalifornian yliopistosta Berkeleystä. Hän suoritti biologian tohtorintutkinnon Scripps Institutessa La Jollassa ja fysiologian tohtorintutkinnon Cambridgessa[1]. Sen jälkeen Keys työskenteli Minnesotan yliopistoon perustamansa Laboratory of Physiological Hygiene -laitoksen johtajana vuoteen 1972 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle.[2]

Keys kehitti Yhdysvaltain armeijalle toiseen maailmansotaan K Ration -nimisen kuivamuona-aterian, joka koostui kahdesta keksistä, säilötystä lihasta, sokeroidusta juomajauheesta ja makeisesta[3]. Ateria kehitettiin sellaiseksi, että laskuvarjohyppääjät saattoivat kantaa sitä helposti mukanaan[4].

Keys teki perustavanlaatuista tutkimustyötä nälkiintymisen fysiologian tutkijana. Hän julkaisi vuonna 1950 aihetta käsitelleen tutkimuksensa Biology of Human Starvation.[2]

Keys julkaisi vuonna 1953 niin sanotun rasva-sydän-hypoteesinsa, jonka mukaan runsas kolesterolin, kokonaisrasvan ja tyydyttyneen rasvan saanti nostaisivat veren kolesterolia, mikä johtaisi valtimotaudin kehittymiseen. Hypoteesiin kuului myös se, että tyydyttyneen rasvan vaihtaminen monityydyttymättömään (linolihappo) vähentäisi veren kolesterolipitoisuutta. Hän kehitti myös asiaa koskevan kaavan, joka oli muotoa saturated fat (ΔS), polyunsaturated fat (ΔP), + cholesterol (ΔZ): ΔChol. = 1.2(2ΔS − ΔP) + 1.5ΔZ. Keys yhdisti kaavassaan tyydyttymättömän teollisen transrasvan tyydyttyneeseen rasvaan kutsuen näin saatua muuttujaa tyydyttyneeksi rasvaksi.[5]

Keys sai tietää 1950-luvulla, että Etelä-Italiassa esiintyi vain vähän sepelvaltimotautia. Hän kiinnostui tämän johdosta ravinnon vaikutuksesta sydänterveyteen. Keys saavutti 1960-luvulla kuuluisuutta vuonna 1957 julkaisemallaan Seitsemän maan tutkimuksella, jossa löytyi positiivista korrelaatiota tyydyttyneen rasvan runsaan saannin ja sydän- ja verisuonikuolleisuuden väliltä.[4] Suomi kuului tutkimusmaiden joukkoon[2].

Keysin rasva-sydän-hypoteesia on yritetty osoittaa todeksi lukuisissa interventio-, väestöseuranta- ja havainnointitutkimuksissa kuin myös ruumiinavauksiin perustuvissa tutkimuksissa siinä kuitenkaan onnistumatta. Keysin hypoteesilla on ollut tästä huolimatta ratkaiseva vaikutus kansallisiin ja kansainvälisiin ravitsemussuosituksiin.[6]

Keys julkaisi vuonna 1960 vaimonsa kanssa keittokirjan Syö oikein, säästä sydäntäsi, josta tuli myyntimenestys. Kirjassa esiteltiin Kreetan saaren ruokavalioon pohjautuvaa Välimeren ruokavaliota, jossa lihan, kalan ja maitotuotteiden määrä oli pienempi kuin hedelmien, vihannesten, pastan, leivän ja oliiviöljyn yhteismäärä.[4]

Kirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Keys, Ancel & Keys, Margaret: Syö oikein, säästä sydäntäsi (Alkuteos Eat Well and Stay Well, suom. Annikki Toikka-Karvonen, suomenkielisen laitoksen esipuhe P. Soisalo) Porvoo: WSOY, 1959.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Patricia Sullivan: Ancel Keys, K Ration Creator, Dies 24.11.2004. Washington Post. Viitattu 11.9.2012.
  2. ↑ a b c Jane E. Brody: Dr. Ancel Keys, 100, Promoter of Mediterranean Diet, Dies 23.11.2004. The New York Times. Viitattu 11.9.2012.
  3. ↑ INTRODUCTION | K RATION | K-RATION www.kration.info. Viitattu 1.12.2021.
  4. ↑ a b c Oransky, Ivan: Obituary: Ancel Keys The Lancet, 2004
  5. ↑ Mary T. Newport, Fabian M. Dayrit: The Lipid–Heart Hypothesis and the Keys Equation Defined the Dietary Guidelines but Ignored the Impact of Trans-Fat and High Linoleic Acid Consumption. Nutrients, 2024-01, 16. vsk, nro 10, s. 1447. doi:10.3390/nu16101447 ISSN 2072-6643 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  6. ↑ Mary T. Newport, Fabian M. Dayrit: The Lipid–Heart Hypothesis and the Keys Equation Defined the Dietary Guidelines but Ignored the Impact of Trans-Fat and High Linoleic Acid Consumption. Nutrients, 2024-01, 16. vsk, nro 10, s. 1447. doi:10.3390/nu16101447 ISSN 2072-6643 Artikkelin verkkoversio. (englanti)