Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Andrea Sartoretti (19. kesäkuuta 1971 Perugia) on entinen italialainen lentopalloilija. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista hakkureista. Sartoretti on ylivoimaisesti kaikkien aikojen ässäsyöttötilaston johtaja Italian A1-liigassa. Nykyään Sartoretti toimii pääsarjajoukkue Perugian päävalmentajana.
Sartoretti aloitti uransa juniorina yleispelaajana, mutta vaihtoi lopulta hakkuriksi. Hän pelasi ensimmäisen kautensa miesten sarjatasoilla kaudella 1987–1988, kun hän esiintyi Italian C2-liigan Citta di Castellon riveissä. Citta di Castello nousi kauden päätteeksi A2-liigaan, jossa Sartoretti pelasi seuran riveissä aina kauden 1991 loppuun asti. Hänet valittiin kauden jälkeen parhaimmaksi junioripelaajaksi Italiassa.
Tämän jälkeen hän siirtyi Italian A1-liigaan, mitä pidetään maailman kovimpana lentopallosarjana. Hän joukkueensa oli Messaggero Ravenna, jossa hän pelasi aina kauden 1996 loppuun asti. Hän siirtyi kauden jälkeen Pallavolo Modenan riveihin, joka on yksi maailman menestyneimmistä seurajoukkueista. Sartoretti voitti kaudella 1997 Modenan riveissä Italian mestaruuden sekä Italian Cup-mestaruuden.
Sartoretti pelasi lopulta vain yhden kauden Pallavolo Modenassa siirtyen Acqua Paradiso Gabeca Montichiariin kausiksi 1998–2000. Montichiarissa hän ei saavuttanut seurajoukkuetasolla menestystä joten hän teki sopimuksen Bre Banca Lannutti Cuneon kanssa kausista 2000–2002. Hän voittikin seuran riveissä CEV-Cupin mestaruuden sekä Italian-cupin mestaruuden kaudella 2002. Kauden 2002 jälkeen hän teki kolmivuotisen sopimuksen Trentinon kanssa, joka päättyi kaudella 2005.
Sopimuksen päätyttyä Sartoretti palasi Pallavolo Modenan riveihin jossa hän voitti kaudella 2008 Challenge Cupin mestaruuden sekä CEV-Cupin hopean kaudella 2007. Hän pelasi joukkueessa aina uransa loppumiseen vuoteen 2009 saakka.
Italian A-maajoukkueessa Sartoretti teki ensiesiintymisensä vuonna 1993. Hän nousi nopeasti joukkueen johtajaksi, ja saavutti Lentopallon maailmanliigan voiton vuosilta 1994, 1995, 1997, 1999 sekä 2000. Vuonna 1998 hän otti Italian A-maajoukkueen kanssa maailmanmestaruuden sekä maailmancupin voiton. Heti seuraavana vuonna hän voitti Euroopan mestaruuden maajoukkueen kanssa, jonka jälkeen vielä kerran maailmanliigan kaudelta 2000.
Vuoden 2003 EM-kisoissa hän johdatti Italian A-maajoukkueen mestaruuteen, ja hänet valittiin parhaimmaksi pelaajaksi. Viimeisin vuosi A-maajoukkueessa Sartoretilla oli vuonna 2004, jolloin hän päätti komean A-maajoukkueuransa Ateenan kesäolympialaisiin. Hän ilmoitti jo ennen kisoja että jättäisi A-maajoukkuepelit kokonaan. Sartoretti pelasi ehkä uransa parhainta lentopalloa olympialaisissa, ja johdatti joukkueen olympiahopealle.[1]
A-maajoukkueurallaan Sartoretti pelasi 328 virallista A-maaottelua. Hän voitti useita eri palkintoja sekä mestaruuksia maalleen. Hänet on nostettu yhdeksi Italian maajoukkueen parhaimmista pelaajista kautta aikojen.
Sartoretin tunnetuin ”tuotemerkki” on aloitussyöttö, josta hän on saanut lempinimekseen ”Sartorace” (suom. sartoässä). Kummallinen syötön aloitustyyli on perujaan Città di Castellon juniorijoukkueesta, jossa hän aloitti lentopalloilijan uransa. Takaseinä oli niin lähellä syöttörajaa, että hänen täytyi lähteä syöttöön sivuttaisessa asennossa niin, että toinen jalka koski seinään. Lentopallon nykysääntöjen mukaan syöttötilaa pitää olla paljon, mutta Sartoretin tyyli ei ole muuttunut nuorena opitusta tyylistä. Aloitussyöttö oli Sartoretilla yksi maailman kovimmista.
Sartoretin syöttöä ei turhaan pelätty maailmalla jo kaudesta 1991 lähtien, sillä Sartorettin sijoittuu Italian A1-liigan ässäsyöttöjen kaikkien aikojen tilastossa ylivoimaisesti ykköseksi.
Sartoretti on todella vahva taistelija kentällä, mutta ulkona hallista hän on kaveri, jolla on hyvä huumorintaju ja joka on erittäin ujo persoona. Sartoretin ja monen muun Italian tähtipelaajan lopetettua maajoukkueuransa Ateenan olympialaisiin, joista tuli hopeaa, maajoukkue on ollut varjojen teillä. Lentopallon huippumaassa Italiassa on totuttu voittoihin ja niitä ei ole tullut kuin ”vain” Euroopan mestaruus 2005.