Andrew Dickson White (7. marraskuuta 1832 Homer, New York – 4. marraskuuta 1918 Ithaca, New York) oli yhdysvaltalainen opettaja, historioitsija ja diplomaatti, joka oli toinen Cornellin yliopiston perustajista ja yliopiston ensimmäinen rehtori vuosina 1866–1885.
White opiskeli Yalen yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1853. Valmistumisen jälkeen White matkusti Eurooppaan, jossa hän opiskeli kieliä ja historiaa Pariisissa ja Berliinissä. Vuosina 1854–1855 hän toimi kuuden kuukauden ajan attaseana Yhdysvaltain lähetystössä Pietarissa. Palattuaan kotimaahansa White kirjautui jälleen Yalen yliopistoon, josta hän sai maisterin tutkinnon vuonna 1856. Vuosina 1858–1863 hän toimi historian ja englanninkielisen kirjallisuuden professorina Michiganin yliopistossa.[1][2]
Vuonna 1864 Whitesta tuli Yhdysvaltain senaatin jäsen. Senaatin työssä hän tapasi toisen senaattorin, Ezra Cornellin, jonka kanssa White oli päättämässä korkeakoulun sijoittamisesta New Yorkin osavaltioon niin kutsutun Morrill-asetuksen perusteella. Yhteisen työskentelyn tuloksena syntyi Ithacan kaupunkiin sijoitettu Cornellin yliopisto, joka perustettiin vuonna 1865 ja avattiin virallisesti vuonna 1868. White nimettiin yliopiston ensimmäiseksi rehtoriksi. Hän jatkoi toimessa lähes 20 vuoden ajan vuoteen 1885 saakka.[1]
Cornellin vuosien aikana White oli vuosina 1879–1881 virkavapaalla toimiessaan Yhdysvaltain erikoislähettiläänä Saksassa. Yliopistouran jälkeen hän toimi samassa tehtävässä vuosina 1892–1894 Venäjällä. White nimitettiin Yhdysvaltain Saksan suurlähettilääksi vuosiksi 1897–1902. Hän toimi Yhdysvaltain delegaation edustajana vuoden 1899 Haagin rauhankonferenssissa.[1]