Androkles ja leijona

Baldassare Peruzzin piirros sadusta Aulus Gelliuksen sadusta Androkles ja leijona.

Androkles ja leijona on vanha tarina antiikin ajoilta. Tarinan on muistiinmerkinnyt Aulus Gellius, 100-luvun kirjailija.

Androkles oli karannut afrikkalainen orja Roomassa ja hän oli piiloutunut luolaan. Samassa luolassa oli haavoittunut leijona, joka oli saanut piikin tassuunsa. Androkles ei paennut vaan otti piikin pois leijonan jalasta.

Vuosia myöhemmin kristityksi kääntynyt Androkles jäi roomalaisten vangiksi ja joutui sirkukseen leijonien eteen. Kaikkein suurin niistä hyökkäsi Androklesta kohti mahtava kita ammollaan, mutta kierähtikin hänen jalkoihinsa kuin kotikissa ja puremisen sijaan nuoli hänen käsiään.

Se oli Androkleen luolassa parantama leijona. Näin nähdyn ihmeen vuoksi Androkles armahdettiin ja hän sai pitää henkensä.

Myöhemmin satu esiintyy useissa satukirjoissa[1] ja siitä on tehty myös näytelmiä ja elokuvia.[2][3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Androkles ja leijona Kirjasampo.fi - kirjallisuuden verkkopalvelu. Viitattu 20.9.2018.
  2. ↑ Androcles And the Lion (1952) Elonet. Viitattu 20.9.2018.
  3. ↑ Mikael, Fränti: Androcles ja leijona Helsingin Sanomat. 12.2.1999. Viitattu 20.9.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]