Anidulafungiini

Anidulafungiini
Anidulafungiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
N-[(3S,6S,9S,11R,15S,18S,20R,21R,24S,25S,26S)-6-[(1S,2S)-1,2-dihydroksi-2-(4-hydroksifenyyli)etyyli]-11,20,21,25-tetrahydroksi-3,15-bis[(1R)-1-hydroksietyyli]-26-metyyli-2,5,8,14,17,23-heksaokso-1,4,7,13,16,22-heksa-atsatrisyklo[22.3.0.09,13]heptakosan-18-yyli]-4-[4-(4-pentoksifenyyli)fenyyli]bentsamidi
Tunnisteet
CAS-numero 166663-25-8
ATC-koodi J02AX06
PubChem CID 166548
DrugBank DB00362
Kemialliset tiedot
Kaava C58H73N7O17 
Moolimassa 1140,234
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 2-7 %[1]
Proteiinisitoutuminen 84-88 %[1]
Metabolia Ei metaboloidu
Puoliintumisaika 24-26 tuntia[2]
Ekskreetio ulosteiden mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa intravenoosi

Anidulafungiini (C58H73N7O17) on ekinokandiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä sienilääkkeenä. Anidulafungiini kuuluu WHO:n keskeisimpien lääkeaineiden luetteloon[3].

Ominaisuudet ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anidulafungiini on puolisynteettinen yhdiste. Yhdisteen sienten kasvua estävät ominaisuudet perustuvat 1,3-β-glukaanisyntaasin estoon. Tämän entsyymin inhibitoituessa sienet eivät kykene muodostamaan soluseinänsä rakennusaineeksi beetaglukaania ja solujen rakenne hajoaa helposti. Anidulafungiini tehoaa useisiin sieniin ja homeisiin, muun muassa Candida- ja Aspergillus-sukujen lajeihin. Anidulafungiini ei metaboloidu, mutta elimistön pH:ssa se hydrolysoituu hitaasti tehottomaksi avoketjuiseksi peptidiksi. Lääkeainetta voidaan käyttää muuten vaikeasti hoidettavien atsoleille vastustuskykyisten candidioosien ja aspergilloosien hoitamiseen. Anidulafungiini annostellaan ruiskeena suoneen.[2][4][5][6]

Haittavaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anidulafungiini on useimmiten hyvin siedetty lääkeaine. Mahdollisia haittavaikutuksia voivat olla huonovointisuus, oksentelu, ripuli, ummetus, ihottuma ja verenpaineen lasku. Anidulafungiini voi aiheuttaa maksan entsyymiarvojen nousua.[5][6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b John E. Bennett, Raphael Dolin, Martin J. Blaser: Mandell, Douglas, and Bennett's Principles and Practice of Infectious Diseases, s. 510-511. Elsevier, 2019. ISBN 978-0-3234-8255-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.4.2022). (englanniksi)
  2. ↑ a b M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 2693-2701. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.4.2022). (englanniksi)
  3. ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2021. WHO. Viitattu 22.4.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 2. Antimycotics (Antifungals) and Antimycobacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. (englanniksi)
  5. ↑ a b Carol A. Kauffman, Peter G. Pappas, Jack D. Sobel, William E. Dismukes: Essentials of Clinical Mycology, s. 99-100. Springer, 2011. ISBN 978-1-4419-6640-7 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.4.2022). (englanniksi)
  6. ↑ a b David Murdoch & Greg L. Plosker: Anidulafungin. Drugs, 2004, 64. vsk, s. 2249–2258. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.4.2022. (englanniksi)