Anna Eriksson

Anna Eriksson
Anna Eriksson vuonna 2018
Anna Eriksson vuonna 2018
Henkilötiedot
Koko nimi Anna Sofia Eriksson
Syntynyt22. huhtikuuta 1977 (ikä 47)
Rauman maalaiskunta
Ammatti laulaja, taiteilija
Lapset 1
Muusikko
Laulukielet suomi, englanti
Tyylilajit pop, rock
Levy-yhtiöt UMG
Aiheesta muualla
Kotisivut
Anna Eriksson Vihreät Niityt -musiikki­tapahtumassa heinä­kuussa 2004.
Anna Eriksson vuonna 2004.

Anna Sofia Eriksson (s. 22. huhtikuuta 1977 Rauman maalaiskunta[1]) on suomalainen laulaja ja taiteilija. Hänen tunnetuimpiin levytyksiinsä kuuluvat muun muassa kappaleet ”Kun katsoit minuun”, ”Huojuva talo” ja ”Kaikista kasvoista”. Eriksson on myynti­tilastoissa yksi parhaiten menestyneistä suomalaisista artisteista.[2] Eriksson sävelsi, sanoitti ja tuotti itse viimeisimmän studioalbuminsa, vuoden 2012 albumin Mana. Albumi sai Teosto-palkinnon.[3]

Anna Eriksson toimii itsenäisenä elokuvantekijänä. Hän teki kokeellisen elo­kuvan M, joka julkaistiin 2018 ja sai useita palkintoja. Vuonna 2020 Eriksson julkaisi taidekirjan ja piti ensimmäisen taidenäyttelyn. Hänen toinen elokuvansa W julkaistiin syksyllä 2022.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset kolme albumia (1995–1999)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anna Eriksson tuli tunnetuksi osallistuttuaan vuonna 1995 MTV3:lla esitettyyn Kiitorata-ohjelmaan.[4] Esikois­albumi Anna Eriksson ilmestyi vuonna 1997. Levyä on myyty yli 81 000 kappaletta eli tupla­platinaa.[5] Albumilta julkaistiin menestyssinglet ”Juliet ja Joonatan” sekä ”Kesä yhdessä”. Esikois­levyn myötä Eriksson palkittiin vuoden nais­tulokkaan Emma-patsaalla.[6]

Jouluksi 1998 Eriksson julkaisi joulu­levyn Anna joulu, joka ei sijoittunut lainkaan albumi­listalle, mutta myi vähitellen kultaa.[5] Seuraavana vuonna julkaistiin kolmas albumi Odota mua, joka sisälsi hitiksi nousseen kappaleen ”Ilta yöhön kuljettaa”.

Kaksi menestyslevyä (2000–2004)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 Eriksson osallistui euro­viisu­karsintoihin Petri Laaksosen säveltämällä kappaleella ”Oot voimani mun”. Hän sijoittui finaalissa toiseksi häviten voittajalle kolmella pisteellä.[7] Kappale voitti kuitenkin myöhemmin ensimmäisenä suomalaisena kappaleena euro­viisu­fanien OGAE:n OGAE Second Chance Contest -varjo­kilpailun, jossa valitaan euro­viisuista karsiutuneista kappaleista paras.[8]

Vuonna 2001 Erikssonin ”Kun katsoit minuun” -kappale valittiin vuoden 2001 parhaaksi iskelmäksi Iskelmä-radion järjestämässä yleisö­äänestyksessä.[9] Yli 57 000 kappaletta myyneen Kun katsoit minuun -albumin myötä Eriksson palkittiin jälleen Emma-palkinnolla, kun hänet valittiin vuoden nais­artistiksi.[10]

Marras­kuussa 2003 julkaistu Kaikista kasvoista -albumi myi platinaa ja levyn nimi­kappaleesta tuli yksi Erikssonin tunnetuimmista kappaleista.

Sinusta sinuun ja Ihode (2005–2009)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 2005 Eriksson piti 16 paikka­kunnan konsertti­kiertueen kymmen­vuotis­taiteilija­juhlan kunniaksi Sinusta sinuun -albumin ilmestyttyä. Albumia myytiin yli 50 000 kappaletta ja se sisälsi jälleen hiteiksi nousseita kappaleita, muun muassa ”Ei se mennyt niin” -kappaleen. Sinusta sinuun -albumin kappaleista suurin osa on Anna Erikssonin ja Sipe Santa­pukin tekemiä.[11]

Syksyllä 2007 julkaistiin Erikssonin uran seitsemäs albumi, joka sai nimensä artistin koti­paikan mukaan, Ihode. lähde?

Uusi tyyli: Garden of Love ja Mana (2010–2017)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erikssonin kahdeksas ja samalla ensimmäinen englannin­kielinen studio­albumi Garden of Love julkaistiin 25. helmi­kuuta 2010. Albumi oli tyyliltään täysin erilainen kuin artistin aiemmat julkaisut. Aiemmin pop-iskelmään luokiteltavaa musiikkia esittänyt artisti siirtyi uudella albumilla henkilö­kohtaisempaan ja dramaattisempaan ilmaisuun. Kaikki Garden of Love -albumin kappaleet ovat Erikssonin itsensä säveltämiä ja sanoittamia.[12]

Vuonna 2012 Eriksson julkaisi viimeisimmän studio­albuminsa Manan, jonka hän sävelsi, sanoitti ja tuotti itse. Vuonna 2013 Erikssonille myönnettiin Teosto-palkinto, jonka perusteluissa todettiin Mana-levyn olleen ”rohkea pesä­ero” Erikssonin aiempaan tuotantoon.[13] Mana rikkoi vuonna 2012 kulta­levy­rajan 14 000 kappaleen myynnillään.[5] Hän aloitti vuonna 2012 myös Turun Sanomien kolumnistina.[2]

Erikssonin joulualbumi Gloria julkaistiin 2015.

Erikssonilla ei ole toistaiseksi aikomusta julkaista uutta omaa musiikkia. Esiintymisiä laulajana hän on kuitenkin jatkanut.[14]

Elokuvantekijä (2018–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syys­kuussa 2018 Anna Erikssonin ohjaama sekä tuottama kokeellinen elo­kuva M julkaistiin Rakkautta & Anarkiaa -elo­kuva­festivaaleilla.[15][16] Eriksson näyttelee elo­kuvassa pää­roolin ja on tehnyt siihen käsi­kirjoituksen, musiikin, ääni­suunnittelun, sekä leikkauksen itse. M osallistui Venetsian elo­kuva­juhlilla kriitikkojen viikon kilpa­sarjaan.[17] Aiempina vuosina kyseiseen sarjaan on valittu vain yksi suomalainen elo­kuva.[14] M voitti 2019 järjestetyillä Prahan Independent Film Festivaleilla Grand Prix’n ja parhaan elo­kuvan palkinnot.[18] Samana vuonna elokuva voitti Wienissä parhaan elokuvan ja parhaan kuvauksen palkinnot.[19] M palkittiin myös parhaasta ohjauksesta Tarkovsky-palkinnolla The Blow-up Arthouse -filmi­festivaaleilla Chicagossa.

Loka­kuussa 2018 Eriksson julkaisi Stam1nan kanssa yhteis­työssä tehdyn kappaleen ”Gaian lapsi”.[20]

Vuonna 2020 julkaistiin M-taide­kirja.[21] Syys­kuussa 2020 avautui Anna Erikssonin ensimmäinen taide­näyttely M – The Rituals of a Lonely Bitch Rauman Taide­museossa.[21][22][23]

Maaliskuussa 2021 vahvistettiin, että Eriksson on saanut Suomen elokuvasäätiöltä tukea tulevaa scifi-elokuvaansa W varten.[24][25] W-elokuva sai kansainvälisen ensi-iltansa Locarnon Elokuvajuhlilla 2022. Turun Sanomien elokuvakriitikko Kari Salminen antoi W-elokuvalle 5 tähteä ja kutsuu Erikssonia viimeiseksi avantgardistiksi [26]

Anna Erikssonille myönnettiin Espoo Ciné palkinto vuonna 2022. [27]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauman maalaiskunnassa syntynyt Eriksson varttui Pyhärannan Ihoden kylässä.[28] Eriksson asui lapsena insinöörinä työskennelleen isänsä työn vuoksi myös Intiassa, Saudi-Arabiassa ja Tansaniassa.[2] Hän harrastaa maalaamista.[29]

Eriksson avioitui 9. elo­kuuta 2008 valokuvaaja Matti Pyykön kanssa. He saivat pojan touko­kuussa 2013[30] ja perhe asuu Uudessa­kaupungissa.[31]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihoden kansikuva.
Pääartikkeli: Anna Erikssonin diskografia
Studioalbumit

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • M (2018)
  • W (2022)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kuka kukin on 2007. Helsinki: Otava 2006.
  2. ↑ a b c Pallaste, Tuija: Anna Eriksson oli iskelmä­taivaan super­tähti, mutta kärsi joka hetkestä. Helsingin Sanomat. 6.4.2013. Arkistoitu 9.4.2013. Viitattu 7.6.2014.
  3. ↑ a b Kostiainen, Pasi: Poliisi pysäytti Anna Erikssonin auton ja teki pian yllättävän paljastuksen – entisen iskelmälaulajan elämässä on nyt aivan toinen päämäärä Ilta-sanomat. 31.7.2022. Viitattu 1.8.2022.
  4. ↑ Vesander, Lari: Muistatko vielä tämän laulu­kisan vuodelta 1995? Savon Sanomat. 4.4.2013. Viitattu 7.6.2014.
  5. ↑ a b c Anna Eriksson Musiikkituottajat. Arkistoitu 13.9.2012. Viitattu 16.5.2014.
  6. ↑ Emma Gaala – Arkistovuosi 1997 Emma Gaala. Arkistoitu 26.11.2020. Viitattu 7.6.2014.
  7. ↑ Kokkola, Susanna: Anna Eriksson: Oot voimani mun Ylen Elävä arkisto. 12.4.2010. Viitattu 16.5.2014.
  8. ↑ OGAE Second Chance Contest 2000 OGAE. Viitattu 7.6.2014.
  9. ↑ Kun katsoit minuun on vuoden 2001 paras iskelmä MTV Uutiset. Arkistoitu 27.12.2013. Viitattu 7.6.2014.
  10. ↑ Emma Gaala – Arkisto­vuosi 2001 Emma Gaala. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 7.6.2014.
  11. ↑ Anna Eriksson – Sinusta sinuun (levy­arvio) Soundi. Viitattu 10.8.2014.
  12. ↑ Garden of love Fono – Äänite­tieto­kanta. Viitattu 7.6.2014.
  13. ↑ Teosto-palkinto Anna Erikssonille ja Matthew Whittallille Yle Uutiset. 10.4.2013. Viitattu 7.6.2014.
  14. ↑ a b Vanha-Majamaa, Anton: Anna Erikssonin elo­kuva valittiin Venetsian kriitikkojen viikon kilpa­sarjaan – Laulaja pohtii nyt, kannattaako uutta musiikkia enää julkaista Helsingin Sanomat. 23.7.2018. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 24.7.2018.
  15. ↑ Mankkinen, Jussi: Mitä yhteistä on Marilyn Monroella, David Lynchillä ja vaarallisella seksuaalisuudella? Anna Erikssonin uudessa elo­kuvassa näillä kaikilla on oma merkityksensä Yle Uutiset. 18.4.2018. Viitattu 29.5.2018.
  16. ↑ Typpö, Juho: Anna Eriksson ohjasi rajun feministisen elo­kuvan, jossa hän esittää Marilyn Monroeta ja jossa alaston nainen ei ole esillä miehen katsetta varten – tällainen on Erikssonin viisi vuotta salassa tekemä ”M”. Helsingin Sanomat. 11.5.2018. Arkistoitu 11.5.2018. Viitattu 29.5.2018.
  17. ↑ Anderson, Ariston: Venice Critics’ Week Lineup Puts Spot­light on Young Global Cinema The Hollywood Reporter. 23.7.2018. Los Angeles. Viitattu 24.7.2018. (englanniksi)
  18. ↑ Laulaja-elo­kuvan­tekijä Anna Eriksson voitti M-elo­kuvallaan pää­palkinnon Prahan indie­festareilla Episodi.
  19. ↑ Anna Erikssonin elokuva palkittiin kansain­välisesti Uuden Kaupungin Sanomat.
  20. ↑ Anna Erikssonin tähdittämä Stam1na-kappale kuunneltavissa Rumba. Viitattu 19.10.2018.
  21. ↑ a b Anna Erikssonin M-näyttelystä julkaistu taide­kirja yhteistyössä Rauman taidemuseon kanssa 26.5.2020. Rauman kaupunki. Viitattu 28.8.2021.
  22. ↑ Anna Erikssonin näyttely jatkuu 31.1.2021 asti 22.9.2020. Rauman kaupunki. Viitattu 28.8.2021.
  23. ↑ Airola, Laura: Anna Eriksson teki Marilyn Monroesta inspiroituneen elo­kuvan, ja nyt teema jatkuu kirjassa ja näyttelyssä: ”Yksityis­kohtaiset kuvaukset hänen kuolemastaan jäivät pyörimään pakko­mielteisesti mieleeni” Helsingin Sanomat. 2.6.2020. Viitattu 3.6.2020.
  24. ↑ W Suomen elokuvasäätiö. Arkistoitu 8.4.2022. Viitattu 11.11.2021. (englanniksi)
  25. ↑ Ylimutka, Leena: Anna Eriksson tekee uutta elokuvaa: mystinen naisten instituutti ja jäätiköltä löydetty mies Iltalehti. 10.3.2021. Viitattu 11.11.2021.
  26. ↑ Anna Erikssonin W on sielunmessu runnellulle Euroopalle Turun Sanomat Viitattu 27.10.2023
  27. ↑ "Elokuva rämäpäisesti haltuun" - Anna Erikssonille Espoo Ciné -palkinto kotimaisen elokuvakulttuurin edistämisestä Länsi-Suomi Viitattu 27.10.2023
  28. ↑ Biography Anna Erikssonin kotisivut. Viitattu 27.8.2024.
  29. ↑ Rantanen, Kimmo: Anna Eriksson, 40, tekee jättipaluun festari­lavoille! Muutti pois Helsingistä, ei omista edes äly­puhelinta – tältä iskelmä­tähti näyttää nyt Ilta-Sanomat. 28.2.2018. Viitattu 28.2.2018.
  30. ↑ Anna Eriksson synnytti esikoisensa Ilta-Sanomat. 16.5.2013. Viitattu 24.12.2013.
  31. ↑ Hopi, Anna: Anna Eriksson viihtyy pikkukaupungin arjessa: ”Voin mennä likaisissa verkkareissa Lidliin, eikä kukaan tuijota” Ilta­lehti. 1.3.2018. Viitattu 2.3.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]