Anne-Marie Trevelyan

Anne-Marie Trevelyan
Yhdistyneen kuningaskunnan liikenneministeri
6. syyskuuta 2022–
Edeltäjä Grant Shapps
Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisen kehityksen ministeri
Board of Traden puheenjohtaja
15. syyskuuta 2021 – 6. syyskuuta 2022
Edeltäjä Liz Truss
Seuraaja Kemi Badenoch
Yhdistyneen kuningaskunnan apulaiselinkeinoministeri
8. tammikuuta 2021 – 15. syyskuuta 2021
Edeltäjä Kwasi Kwarteng
Seuraaja Greg Hands
Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisen kehityksen ministeri
13. helmikuuta 2020 – 2. syyskuuta 2020
Edeltäjä Alok Sharma
Seuraaja virka lakkautettu
Yhdistyneen kuningaskunnan apulaispuolustusministeri
16. joulukuuta 2019 – 13. helmikuuta 2020
Edeltäjä Mark Lancaster
Seuraaja James Heappey
Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen jäsen
7. toukokuuta 2015–
Berwick-upon-Tweedin vaalipiiri
Edeltäjä Alan Beith
Henkilötiedot
Syntynyt6. huhtikuuta 1969 (ikä 55)
Lontoo
Kansalaisuus  Yhdistynyt kuningaskunta
Tiedot
Puolue Konservatiivipuolue
Aiheesta muualla
www.teamtrevelyan.co.uk

Anne-Marie Belinda Trevelyan (os. Beaton; s. 6. huhtikuuta 1969) on brittiläinen konservatiivipuolueen poliitikko, joka on toiminut Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen jäsenenä vuodesta 2015 ja liikenneministerinä vuodesta 2022 lähtien. Aiemmin hän on toiminut kansainvälisen kaupan ministerinä ja Board of Traden puheenjohtajana, apulaispuolustusministerinä, kansainvälisen kehityksen ministerinä sekä apulaiselinkeinoministerinä.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anne-Marie Beaton syntyi Lontoossa. Hän opiskeli Oxfordin polyteknisessä korkeakoulussa[1] ja työskenteli tilintarkastajana Price Waterhousella.[2] Hän oli ehdolla Castle Morpethin hallintopiirin valtuustoon vuosina 1999 ja 2003 muttei tullut valituksi.[3] Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa hän oli ehdolla Berwick-upon-Tweedin vaalipiirissä mutta hävisi liberaalidemokraattien Alan Beithille.[4]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trevelyan valittiin alahuoneeseen vuoden 2015 parlamenttivaaleissa Berwick-upon-Tweedin vaalipiiristä 41,1 prosentin ääniosuudella. Vuoden 2017 vaaleissa hänet valittiin suuremmalla, 52,5 prosentin ääniosuudella.[5]

Vuoden 2016 EU-kansanäänestyksessä Trevelyan kannatti brexitiä eli Yhdistyneen kuningaskunnan eroa Euroopan unionista.[6]

Vuonna 2018 Sergei ja Julija Skripalin myrkytystapauksen jälkimainingeissa Trevelyania kritisoitiin siitä, että hän oli vastaanottanut 50 000 punnan lahjoituksen venäläiseltä liikemieheltä Aleksander Temerkolta ennen vuoden 2015 vaaleja. Trevelyanin mukaan Temerko oli Britannian kansalainen, ja tämä oli lahjoittanut konservatiivipuolueen paikallisyhdistykselle 7 240 puntaa.[7]

Hallituksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2019 Trevelyan nimitettiin puolustushankinnoista vastaavaksi parlamentaariseksi alivaltiosihteeriksi. Joulukuussa hänet nimitettiin apulaispuolustusministeriksi.[8] Helmikuussa 2020 hänet nimitettiin kansainvälisen kehityksen ministeriksi. Ennen nimitystään hän on useasti ilmaissut skeptisyytensä kehitysapua kohtaan.[9]

Syyskuussa 2020 kansainvälityksen kehityksen ministeriö yhdistettiin ulkoministeriöön, ja Trevelyan menetti virkansa hallituksessa.[10] Tammikuussa 2021 hänet nimitettiin apulaiselinkeinoministeriksi[11] ja syyskuussa kansainvälisen kaupan ministeriksi.[12]

Syyskuussa 2022 pääministeri Liz Truss nimitti Trevelyanin liikenneministeriksi.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Richard Wheatstone, Rachel Wearmouth: 'I was sexually assaulted at university but cops wouldn't follow up my claims' reveals Tory MP The Mirror. 7. helmikuuta 2016. Arkistoitu 12.3.2022. Viitattu 12. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  2. ↑ The accountants’ election Accounting WEB. 29. huhtikuuta 2010. Arkistoitu 12.3.2022. Viitattu 12. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  3. ↑ Colin Rallings, Michael Thrasher: Castle Morpeth Borough Council Election Results 1973-2007 The Elections Centre, Plymouthin yliopisto. Viitattu 12. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  4. ↑ Tim Montgomerie: Berwick Tories choose Anne-Marie Trevelyan to be their parliamentary candidate ConservativeHome. 9. helmikuuta 2013. Arkistoitu 12.3.2022. Viitattu 12. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  5. ↑ Berwick-upon-Tweed 2017 general election results. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti. Arkistoitu 12.3.2022. Viitattu 12. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  6. ↑ Tom Goodenough: Which Tory MPs back Brexit, who doesn’t and who is still on the fence? The Spectator. 16. helmikuuta 2016. Arkistoitu 12.3.2022. Viitattu 12. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  7. ↑ MP responds to £50,000 election-donation claims Northumberland Gazette. 19. huhtikuuta 2018. Arkistoitu 12.3.2022. Viitattu 12. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  8. ↑ The Rt Hon Anne-Marie Trevelyan MP gov.uk. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus. Arkistoitu 12.3.2022. Viitattu 12. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  9. ↑ Rowena Mason, Peter Walker: Development secretary Trevelyan sceptical about foreign aid The Guardian. 13. helmikuuta 2020. Arkistoitu 12.3.2022. Viitattu 12. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  10. ↑ Jonathan Walker: Anne-Marie Trevelyan to lose Cabinet post as Boris Johnson abolishes Department for International Development Chronicle Live. 16. kesäkuuta 2020. Arkistoitu 12.3.2022. Viitattu 12. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  11. ↑ Dimitris Mavrokefalidis: Energy reshuffle! Kwasi Kwarteng appointed new Business Secretary as Alok Sharma becomes full-time COP26 President Energy Live News. 8. tammikuuta 2021. Arkistoitu 12.3.2022. Viitattu 12. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  12. ↑ Ministerial appointments: September 2021 gov.uk. 15. syyskuuta 2021. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus. Arkistoitu 12.3.2022. Viitattu 12. maaliskuuta 2022. (englanniksi)