Annie M. Sprinkle (s. 23. heinäkuuta[1] 1954 Philadelphia)[2] on yhdysvaltalainen multimedia- ja performanssitaiteilija.[3][4] Hän on toiminut myös pornotähtenä ja pyrkinyt muuttamaan pornografiassa vallinneita representaation käytäntöjä.[2] Hän työskenteli seksityössä vuosina 1973–1995[3] ja on myös toteuttanut seksityöläisten asiaa ajanutta aktivismia.[2]
Sprinkle oli keskeinen 1980-luvun seksiposiitivisen feminismin keskeinen vaikuttaja. Hän on kiertänyt säännöllisesti pitäen yhden naisen teatteriesityksiä vuodesta 1989. Hän on korostanut myös taiteellisessa työssään pitkään seksuaalikasvatusta ja tasa-arvoasioita. Sprinkle oli ensimmäinen pornotähti, joka menestyneesti siirtyi luomaan uraa taidemaailmassa. Hän sai filosofian tohtorin arvon San Franciscon Institute for Advanced Study of Human Sexualitysta vuonna 2002. Hän on saavuttanut suosiota vierailevana taiteilijana monissa yliopistossa.[3] Sprinkle on käyttänyt seksuaalista itseilmaisua performanssitaiteessa ja on ammentanut vaikutteita myös globaalien ympäristöongelmien teemoista.[4]
2000-luvun alussa Sprinkle aloitti työskentelyn taideduona elämänkumppaninsa[5] Beth Stephensin kanssa.[2] Sprinkle ja Stephens aloittivat auonna 2002 taiteellisten multimediahankkeiden toteuttamisen rakkauden, seksin ja queerekologian aiheista.[3] Vuonna 2005 pariskunta aloitti seitsemän vuotta kestäneen julkisten häärituaalien projektin Linda Montanon työn innoittamana. Sprinkle ja Stephens ovat menneet seremonioissa naimisiin muun muassa Maan, Appalakkien ja Suomessa Kallaveden kanssa. Tarkoitus on ollut maailmankaikkeuden erotisointi ja rakkauden määrittely politiikan, ekologian ja taiteen kielellä ihmisten välisten kytkösten välttämättömyyttä purkaen.[2] Sprinklen ja Stephensin toiminta loi pohjan "ekoseksuaaliselle liikkeelle". Pariskunta on tehnyt yhdessä ympäristöaiheisia elokuvia ekoseksuaalisella näkökulmalla. Sprinkle ja Stephens ovat myös yhdessä järjestäneet symposiumeja ja workshopeja.[3]
Sprinkle on kirjoittanut omaelämäkertateoksen Post Porn Modernist. Akateemiselle yleisölle suunnatulla kirjallaan Hardcore from the Heart: The Pleasures, Profits and Politics of Sex in Performance hän sai vuonna 2002 Firecracker Alternative Book Awardin. Sprinklen tuottama ja ohjaama elokuva The Sluts and Goddesses Video Workshop on tullut esitetyksi yli sadalla elokuvafestivaalilla sekä museoissa ja gallerioissa, kuten New Yorkin Solomon R. Guggenheim -museossa. Sprinkle oli myös tekijänä kirjassa Assuming the Ecosexual Position: The Earth as Lover, joka valmistui vuoden 2020 koronasulkujen aikana. Sprinklelle ja Stephensille myönnettiin vuonna 2019 Eureka Fellowship ja vuonna 2021 Guggenheim Fellowship.[3]