Anniskelulupa

Anniskelulupa eli anniskeluoikeus on aluehallintovirastolta haettava lupa, joka tarvitaan, mikäli yritys tahtoo valmistaa, tarjoilla tai tuoda maahan alkoholia. Sitä haetaan yrityksen toimipaikan aluehallintovirastolta. Lupa myönnetään useimmiten toistaiseksi voimassa olevaksi, mutta myös määräaikainen lupa on mahdollinen.^[1]

Anniskelulupa voidaan myöntää täysi-ikäiselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka ei ole konkurssissa. Lisäksi hakevan henkilöiden tai asianomaisten yritysten toimihenkilöiden tulee olla taloudellisesti kykeneviä suoriutumaan taloudellisista velvoitteistaan ja olla yleisesti luotettavia ja henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopivia. Lisäksi on myös erilliset säädökset anniskelualueesta, jolla anniskelua tapahtuu. Anniskelulupaa ei voi siirtää oikeushenkilöltä toiselle.^[1]

Anniskeluoikeus jaettiin ennen vuoden 2018 alkoholilain uudistusta A-, B- ja C-luokkiin. Tuolloin A-oikeuksilla sai anniskella alkoholia 80 tilavuusprosenttiin saakka, B-oikeuksilla 22 tilavuusprosenttiin saakka ja C-oikeuksilla ainoastaan käymisteitse valmistettuja juomia korkeintaan 4,7 tilavuusprosenttiin saakka.^[1][2][3]

Anniskelulupa maksaa luvan tyypistä riippuen 450–650 euroa vuonna 2020.^[4] Marraskuussa 2018 Suomessa oli voimassa noin 9 000 anniskelulupaa.^[1]

Lähteet

1. Sjöblom, Annika: Alkoholin anniskeluoikeus ja sen valvonta, s. 8–11. Opinnäytetyö, Turun AMK, 2018. Teoksen verkkoversio.
2. Mikä muuttuu alkoholijuomien anniskelussa, vähittäismyynnissä ja markkinoinnissa 1.3.2018? Valvira. 20.2.2018. Arkistoitu 24.9.2020. Viitattu 9.1.2020.
3. Alkoholilaki 1143/1994 (kumottu), 1 § 3 Finlex. Viitattu 9.1.2020.
4. Lupa- ja valvontamaksut Aluehallintovirasto. Arkistoitu 22.12.2019. Viitattu 9.1.2020.

Aiheesta muualla

• Anniskelu (Arkistoitu – Internet Archive). Valvira.
• Ohje alkoholijuomien anniskelusta (Arkistoitu – Internet Archive) (.pdf), Valvira, 2018.
• Alkoholilaki 1102/2017. Finlex.