Demokratia (m.kreik.δημοκρατία, dēmokratia) eli kansanvalta oli antiikin Kreikassa yksi kolmesta tärkeimmästä polisten eli kaupunkivaltioiden valtiomuodoista oligarkian ja tyrannian ohella. Parhaiten tunnettu on Ateenassa 300-luvulla eaa. käytössä ollut järjestelmä (Ateenan demokratia).[1] Yhteensä ainakin 106 kaupunkivaltion tiedetään olleen demokratia jossakin vaiheessa historiaansa.[2]
Antiikin demokratia oli yleensä suoraa demokratiaa. Politiikkaan saivat osallistua kaikki miespuoliset kansalaiset, mutta siitä suljettiin pois muun muassa naiset ja orjat.[3]
Klassisella kaudella ja erityisesti 400-luvun eaa. loppupuolen peloponnesolaissodan ja 300-luvun eaa. sotien aikaan esikuvallisiksi, kilpaileviksi ja toisiaan vastaan asetetuiksi malleiksi muodostuivat ateenalainen suora demokratia ja spartalainen oligarkiavetoinen malli. Ateena pyrki levittämään demokratiaa puuttuessaan muiden kaupunkivaltioiden politiikkaan ensin Deloksen meriliiton ja sitten toisen Ateenan liiton kautta. Kreikkalaisten demokratioiden huippukausi päättyi suurimman osan jouduttua Makedonian vallan alle 300-luvun eaa. loppupuolella, vaikka monet kaupungit säilyttivätkin demokratioiden ulkoisen muodon seuranneella hellenistisellä ja vielä roomalaisellakin kaudella.
Antiikin demokratioissa kaikilla miespuolisilla kansalaisilla oli oikeus osallistua politiikkaan. Kaikkien oikeudet eivät kuitenkaan aina olleet yhtä suuret, sillä esimerkiksi virkatehtävät saattoi olla rajattu vain varakkaammille yhteiskuntaluokille eli maanomistajille, jolloin demokratiassa oli timokratian piirteitä. Kaikilla miespuolisilla kansalaisilla oli kuitenkin ainakin joitakin oikeuksia, ja ihmisillä oli mahdollisuus parantaa luokka-asemaansa.[5]
Antiikin demokratia nähdään usein suorana demokratiana, jollainen se oli Ateenassa ja monissa muissa kaupunkivaltioissa.[3] Kuitenkin myös epäsuora eli edustuksellinen demokratia tunnettiin antiikin aikana ja oli käytössä joissakin kaupungeissa. Demokratian käytännön toteuttamiseksi demokraattisissa poliksissa oli yleensä ekklesia tai demos eli kansankokous ja usein myös bule eli neuvosto.
Demokratia asetetaan nykyisin usein ennen kaikkea tyranniaa vastaan, ja näin oli myös antiikin aikana. Todellisuudessa demokraattiset hallinnot eivät aina olleet erityisen hyviä, ja monien tyrannien voidaan katsoa hallinneen paremmin ja toteuttaneen hyödyllisiä yhteiskunnallisia uudistuksia.[3] Ainakin osa tyranneista nousi valtaan kansan tuella.
Myös Platon ja Aristoteles katsoivat, että jos demokratialle ei aseteta mitään rajoja, se voi taantua ajan kuluessa joko tyranniaksi tai okhlokratiaksi eli ”rahvaan/roskaväen vallaksi”.[5] Taiteessa demokratia henkilöitiin joskus Demokratia-nimiseksi personifikaatioksi.[6]
Ateenan ekklesian eli kansankokouksen kokouspaikka Pnyks.Terrakottapoletteja, joita on käytetty äänestämisessä, n. 450–425 eaa. Antiikin Agoran museo, Ateena.
Ateenan demokratia on tunnetuin esimerkki demokratioista kreikkalaisessa maailmassa, ja vastaavasti Ateena tunnetaan valtiomuodoltaan ennen kaikkea demokratiana, jollainen se oli kukoistusaikanaan klassisella kaudella. Valtiomuoto vaihteli kuitenkin myös Ateenassa historian kuluessa. Kaupungissa oli aluksi vallalla aristokratia, josta siirryttiin oligarkiaan ja sen jälkeen joksikin aikaa tyranniaan. Demokratiaan siirryttiin Kleistheneen johdolla noin vuonna 508/507 eaa. Varhaista demokratiaa jalostivat ennen kaikkea Efialtes ja Perikles. Demokratia säilyi vuoteen 322/321 eaa. saakka.[2]
Ylintä päätösvaltaa käytti Ateenan kansankokous eli ekklesia. Sen kokoontumisiin saivat osallistua kaikki vapaasyntyiset ja kansalaisuuden omaavat 18 vuotta täyttäneet ja tämän jälkeen kaksi vuotta asepalveluksessa olleet miehet.[7][8] Ulkopuolelle ekklesiasta jäivät metoikit eli Ateenaan muualta muuttaneet sekä naiset, alle 20-vuotiaat ja orjat. Ekklesia kokoontui noin 40 kertaa vuodessa, ja kokoontumisiin saattoi osallistua jopa 6 000 miestä. Hyvällä puhetaidolla oli suuri merkitys äänestäjien ohjailussa.
Ekklesian rinnalla toimeenpanevana elimenä toimi 500-miehinen neuvosto eli bule. Tuomiovaltaa käytti valamiestuomioistuin eli heliaia, jonka tuomaristoon kuului joissakin tapauksissa jopa 1 500 tavallista kansalaista. Useimmat virkamiehet sekä oikeusistuinten valamiehet valittiin arpomalla, ja demokratiaan kuului ajatus, että kaikki hallitsevat vuorollaan kaikkia jonkun aikaa. Jotta köyhimmilläkin olisi ollut mahdollisuus valtiollisten tehtävien hoitamiseen, niistä alettiin maksaa palkkaa. Henkilöä, jota politiikka ei kiinnostanut, kutsuttiin idiootiksi (idiōtēs).[9]
Tyrannien valtaanpääsyä pyrittiin ehkäisemään ostrakismos-äänestyksellä, jonka toteuttamiseen vaadittiin 6 000 ääntä; demokratiaa uhkaavat epäilyttävät pyrkyrit häädettiin kymmeneksi vuodeksi maanpakoon. Äänestyslipukkeina käytettiin saviruukkujen sirpaleita (ostrakon), joista äänestys sai nimensä.
↑Raaflaub, Kurt A. et. al.: Origins of Democracy in Ancient Greece, s. 3. University of California Press, 2007. ISBN 978-0-520-24562-4
↑ abcdeHansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 1338–1340. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑ abRobinson, Eric W.: The First Democracies: Early Popular Government Outside Athens, s. 5. (Historia : Zeitschrift für alte Geschichte. Einzelschriften, 107) Franz Steiner Verlag, 1997. ISBN 3515069518Teoksen verkkoversio.
↑ abPeck, Harry Thurston: DemocratiaHarpers Dictionary of Classical Antiquities. 1898. Viitattu 5.11.2018.
Arnason, Johann P. & Raaflaub, Kurt A. & Wagner, Peter: The Greek Polis and the Invention of Democracy: A Politico-cultural Transformation and Its Interpretations. (Ancient World: Comparative Histories 25) John Wiley & Sons, 2013. ISBN 1118561678
Davies, John Kenyon: Democracy and Classical Greece. (Fontana history of the ancient world) Harvard University Press, 1993. ISBN 0674196074
Hansen, Mogens Herman: The Tradition of Ancient Greek Democracy and Its Importance for Modern Democracy. (Historisk-filosofiske meddelelser 93, ISSN 0106-0481) Kgl. Danske Videnskabernes Selskab, 2005. ISBN 8773043206
Raaflaub, Kurt A. & Ober, Josiah & Wallace, Robert: Origins of Democracy in Ancient Greece. (Joan Palevsky imprint in classical literature) University of California Press, 2008. ISBN 0520258096
Robinson, Eric W.: The First Democracies: Early Popular Government Outside Athens. (Historia : Zeitschrift für alte Geschichte. Einzelschriften, 107) Franz Steiner Verlag, 1997. ISBN 3515069518
Robinson, Eric W.: Ancient Greek Democracy: Readings and Sources. (Interpreting Ancient History) John Wiley & Sons, 2008. ISBN 047075219X
Robinson, Eric W.: Democracy Beyond Athens: Popular Government in the Greek Classical Age. Cambridge University Press, 2011. ISBN 0521843316