Antinomistit ovat uskonpuhdistuksen aikainen kristillinen suunta, jonka mukaan ulkonainen laki, toisinaan myöskään siveyslait, eivät sido kristittyjä.[1] Antinomistit korostivat syntien anteeksiantamista, mutta vähätteli syntiä ja hengellistä lakia. Antinomismin synnyttäjä oli Martti Lutherin ystävä Johannes Agricola. Antinomistien pääväittämä on, ettei lakia tulisi saarnata ollenkaan. Eli että hengellisen lain sijasta uskon synnyttää evankeliumi. Hengellinen laki poistettiin kokonaan käytöstä. Luther kirjoitti antinomisteja vastaan kirjan "Antinomilaisia vastaan". Luther on myös todennut Agricolasta: "ettei kukaan paavi ole häntä kiusannut niin paljon kuin Agricola". Antinomistisen opin toinen äärilaita on oppi lain kolmannesta käytöstä.
Antinomistinen riita syntyi luterilaisessa kirkossa 1500-luvulla siitä, onko lain saarnaaminen tarpeellista vai ei.
Maallikkosaarnaaja Anne Hutchinsonia syytettiin antinomismista Bostonissa 1630-luvun lopulla ja hänet karkotettiin Massachusettsin lahden siirtokunnasta.[2]