Antitaide on termi, jota käytetään taiteen suuntauksista, jotka kyseenalaistavat yleiset käsitykset taiteesta. Eräs antitaiteeseen yhdistetty henkilö oli Marcel Duchamp, joka toimi 1910-luvulla. Duchamp vaikutti dadan eli dadaismin syntyyn, joka oli eräs anti-taiteen suuntaus. Dada syntyi Sveitsissä Zürichissä 1916 ja vaikutti myös Yhdysvalloissa New Yorkissa.[1]
Dadaismi oli liike, jonka johtohahmoksi nousi romanialainen kirjailija Tristan Tzara. Tämä suuntaus vaikutti myös Pariisissa, Berliinissä, Hannoverissa ja Kölnissä. Euroopassa ja Yhdysvalloissa vaikuttaneet dada-liikkeet yhdistyivät 1917 ja liike vaikutti vuoteen 1924, jolloin liike hajosi.[2]
Myös surrealismi on ollut anti-taiteen suuntaus, jonka on esitetty pyrkivän tekemään jonkinlainen vallankumous taiteessa.[3] Surrealismi seurasi dadaismia ja se vaikutti pääasiallisesti 1920-luvulta toisen maailmansodan aikaan. Surrealismissa kuvattiin sellaista todellisuutta, joka oli mahdollista ymmärtää tiedostamattomasti pyrittiin ylittämään looginen ajattelu. Surrealismin perustajana pidetään runoilijaa André Bretonia, jonka ajatteluun vaikuttivat Freudin näkemykset. Muita surrealisteja olivat Joan Miro, Hans Arp, Man Ray, Salvador Dali ja René Magritte.[4] Surrealismille oli tyypillistä unenomaisuus, irrationalisuus ja maagis-mystisyys. Surrealismissa yhdistyivät todellisuuteen pohjautuvat ilmiöt ja symbolit sekä omituiset tavat esittää tilan ja ajan suhteita. Surrealistit ottivat mallia italialaisen Giorgio de Chiricon metafyysisistä maalauksista sekä Francisco Goyan, Hieronumos Boschin, Odilon Redonin ja Marc Chagallin taiteesta.[5]
Yksi Antitaiteeseen liittynyt aatesuunta on Avantgarde. Avartgardessa vastustetaan yleisiä ajattelutapoja ja erityisesti porvarillista, proletaarista, akateemista ja kaupallista arvomaailmaa. Italialainen tutkija Renato Poggioli oli sitä mieltä, että Avartgarden syntyyn vaikutti 1900-luvun alussa vallinnut kulttuuriympäristö ja avartgarde on tyypillinen 1900-luvun aatesuuntaus. Hän määritteli Avartgarden neljä piirrettä, jotka ovat aktivsmi, antagonismi, nihilismi ja agonismi.[6] Yleisesti avartgarde on määritelty siten, että siinä on pyrkimyksenä uudistaa taiteen tekniikoita ja uudistaa maailmaa taiteen avulla.[7]